Avautumista ja ajatuksia

Mä olen aika aktiivinen joissakin facebook  ryhmissä ja tykkään keskustella eritoten erityislapsista ja lapsista yleensäkkin. Julkaisin Mufasa-nimisessä facebook ryhmässä tälläisen kuvan ja tekstin.

Asia herätti ryhmässä paljon keskustelua. Oli ihana lukea ihmisten kommentteja asiasta koska tämä on ehkä suurimpia huolenaiheita Innan tulevaisuutta ajatellen. Miten muut suhtautuu Innaan? Lapsen itsetunto luodaan jo nuorena ja kiusaaminen ei sitä edistä. Kiusattuna tiedän kyllä mistä puhun. Sanat voivat satuttaa enemmän kuin kukaan uskookaan. Haluan luoda Innalle terveen ja hyvän omankuvan mutta asioita mihin minä en voi vaikuttaa on muiden asenne ja mielipide. Muiden mielipiteillä ei pitäisi olla väliä mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.

Kiusaaminen on sellainen asia mikä koskettaa itseäni hirveän paljon. Johtuen siitä että olin kiusattu vuosia. Ala-asteelta aikuisikään saakka. Henkinen kiusaus sattui paljon enemmän kuin fyysinen. Vaikka ei se ala-aste ikäisenä mitenkään kivaa ollut saada kepit kiusauksen johdosta ja aivotärähdys tai ylä-aste ikäisenä jääkiekko mailasta selkään. Henkinen oli pahempaa kuin mikään. Se ehkä oli suurin syy miksi nuorempana koitin itsemurhaa ja viiltelin.

Omalla kohdalla haukkuminen oli sitä perinteistä läskiä ja huoraa enimmäkseen. Vaikka sitä kuuli joka päivä siihen ei tottunut. Sattui joka kerta hirveän paljon. Nuorelle ja lapselle kiusaaminen voi pahimmillaan aiheuttaa samaa mitä itselleni lapsena ja nuorena. Itsetuhoisuutta. Mä halusin tästä maailmasta pois ensimmäisen kerran 11 vuotiaana. Aloitin silloin viiltelyn. Nykypäivänä ajatellaan että viiltely on joku teinivaihe. Itsellä tämä teinivaihe kesti 12 vuotta. Kun olin 23 vuotias ja tein testin jossa oli kaksi viivaa mun koko maailma muuttui. Löysin syyn miksi elää. Se syy oli että minusta tuli äiti ensimmäisen kerran. Lopetin kaiken hölmöilyn mitä silloin harrastin samantien.

Ilona vuorokauden ikäisenä

Kaikella hölmöilyllä tarkoitan liiallista alkoholin käyttöä ja viiltelyä. Join hyvin usein ennen kuin aloin odottaa Ilonaa. Keskimäärin 4-7 kertaa viikossa silloin. Plussan tehtyäni loppui samantien alkoholin käyttö,tupakointi ja kahvinjuonti (ei maistunut)  Jälkikäteen mietittynä luulen että jos en olisi alkanut Ilonaa odottamaan olisin varmaan kuollut. Asiat eivät olisi voinut jatkua samaan malliin mitä silloin oli.

Tästä nyt tuli tälläinen hieman erilainen teksti kerran nyt hieman avauduin. Haluan vain siksi nyt kertoa tässä tekstissä kaikesta jotta tiedätte miten haukkuminen voi vaikuttaa toisen itsetuntoon ja mihin se voi johtaa. Itse olen menettänyt kaverin kiusaamiselle niin että hän ei ole enää täällä kanssamme. Kun ensi kerran näet kiusaamista puutu asiaan. Jokainen meistä ansaitsee tulla kohdelluksi niin kuin haluaisimme itse tulla kohdelluksi.

Kertokaa ajatuksia tekstistä vaikka blogin facebook ryhmään; Äidin elämää blogi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.