Innan kanssa oltiin tällä viikolla osastolla 4 päivää. Joka kerta kun joudutaan osastolle saa miettiä että miten kauan tämä reissu tulee kestämään. Se on omalla tavallaan hirveän stressaavaa mutta tietää että ei ne lääkärit ilman syytä pidä osasto hoidossa. Innan vointi on paranemaan päin ja alkaa vaikuttaa normaalilta itseltään. Paljon omaa ”pulinaansa”
Haluan myös nyt kertoa asiasta minkä huomannut useilla sairaalareissuilla. Hirveä ero hoitajissa. Itse nukuin neljän päivän aikana yhteensä 8 tuntia. Jotkut hoitajat auttavat lapsen hoidossa jos vanhempi on hyvin väsynyt ja ei ole saanut lepoa. Itse en sitä tällä reissulla saanut. Minä olin Innan kanssa 24/7 ja hoidin vaipan vaihdot ja syötöt kolmen tunnin välein. Vähän väliä parina ekana päivänä kävi joku lääkäri tai vastaava huoneessa ja en saanut nukutuksi kun Inna nukkui. Yleensä myös kävi niin että kun lopulta sai Innan nukkumaan oli herätys jo tunnin tai puolen toista päästä uudelle syötölle. Inna yski koko ajan unissaan ja oksensi osastolla paljon rään johdosta niin valvoin myös Innan unta. Ei ole helppoa valvoa koko ajan pakosta. Lopulta päivää ennen kuin pääsimme pois lääkäri teki aamu kierrosta ja katsoi minua. Näytin kuulemma zombilta. Kerroin hänelle miten olin nukkunut ja hän sanoi että voin halutessani mennä yöksi kotiin lepäämään. Vanhemman lepo on yhtä tärkeää kun lapsen. Mietin asiaa tovin ja päätin ottaa tarjouksen vastaan. Illalla tulin kotiin ja aamulla palasin sairaalaan. Sain yöllä noin kuuden tunnin unet silloin johtuen siitä että aina kun olemme sairaalassa Innan kanssa useamman päivän Ilona alkaa kärsiä ero ahdistuksessa ja yöllä unissaan huutaa ja itkee äitiä. Ilona on kumminkin vielä pieni ja tarvitsee äitiään yhtä lailla kun Inna. Joka kerta kun tulee osasto jakso meille tuntuu että oma sydän repeää kahtia. Kuin pitäisi valita lapsien väliltä mikä kuulostaa hölmöltä omalla tavallaan mutta silti itselle niin todellista. Sairaalaan palatessani tapasin hoitajan jota en ollut tavannut ennen. Hän ehdotti Innan pesua yhdessä ja teimme niin. Pesun jälkeen oli Innan syöttö aika ja tämä hoitaja sanoi minulle että mene sinä kahville että hän syöttää Innan. Jos tämä hoitaja vahingossakin eksyy joskus tähän blogiin; Kiitos. Sillä hetkellä se tuntui itselle suurelta asialta. Sain hetken aikaa vain istua ja olla. Olit muutenkin todella lämmin ja empatia kykyinen hoitaja ja ehdottomasti muutenkin yksi parhaita keitä olen tavannut ja niitähän minä olen tavannut useita. Olet aivan oikealla alalla ja jatka hyvää työtä.
Pääsimme samana päivänä kotiin ja en kerennyt enää tavata tätä hoitajaa valitettavasti mutta jos vielä tapaan kerron kyllä nämä ajatukseni ehdottamasti hänelle itselleen päin naamaa.
Saatiin myös ensikuuhun aika silmän operaatioon mutta vaikuttaisi siltä että samalla reissulla eivät laita peg nappia. Eli joudumme enskuussa kaksi kertaa matkustamaan helsinkiin. En ymmärrä mitä järkeä tässä on. Joudumme alkamaan jo säästämään rahaa helsinkiin menoon kaksi kertaa ja näillä tuloilla se tarkoittaa sitä että se on jostakin pois aina. Meille ei myöskään ole varattu nukkuma paikkaa mistään ja lääkäri on jo klo 10.30. Junat ja bussit eivät kulje niin että kerkäisimmi mikkelistä helsinkiin sairaalaan tuohon mennessä. Pitää ensiviikolla soitella helsinkiin päin ja kysellä mitä tehdään.Ahdistaa taas tämä kaikki niin paljon että ei ole tosikaan. En halua kuulostaa maalaiselta mutta en pidä yhtään helsingistä. Erittäin sekava kaupunki ulkopaikkakuntalaiselle kulkea. Siksi jos mahdollisuus valita aina helsingin ja kuopion välillä valitsen kuopion. Innalle pitäisi ostaa uusi sitteri joka tukisi paremmin niskaa. Innalla puuttuu siis nikamia niskasta ja olisi tärkeää näön kannalta että näkisi ns ärsykkeitä mutta eiköhän tämä tästä joskus. Ei ole vain helppoa pienillä tuloilla tehdä näitä kalliita keikkoja. Monet pitävät varmana perus hintaisina tälläisiä menoja mutta pienillä tuloilla ja se että minun pitää ostaa omat ruuat eivät oikein auta tilannetta. Eritoten kun Jarno sairaseläkkeellä ja itse kotiäiti. Eiköhän tämä jonakin päivänä mutta siihen asti. Kärvistellään.
Ps; Meillä alkaa jossain välissä tulemaan fysioterapeutti kotiin ja se on mahtavaa. Myös Ilonalle alkaa tulemaan puheterapeutti kotiin kunhan löytyy uusi. Enemmän koti aikaa vähemmän sairaala. JESS!
Tekstiäsi lukiessa nousi vain mieleen, että oletteko hakeneet tai ollut puhe lääkärin kanssa että oletteko oikeutettuja saamaan alle 16v vammaistukea.? Kannattaisi ainakin selvittää asiaa.
Ja olisiko mahdollista teidän saada toimeentulotukea ym.