Viikko sitten saimme puhelin soiton vaalijalasta että Inna on sairaana. Korkea kuume ja räkäisen oloinen. Illalla tuli uusi puhelu että Inna on ambulanssissa matkalla sairaalaan. Kysymys kuului että mihin sairaalaan. Inna tuli mikkeliin. Kun Inna lopulta pääsi tänne meidän sairaalaan osastolle oli jo niin myöhä ettemme voineet mennä katsomaan Innaa. Sinä yönä en saanut nukutuksi.
Aamu koitti viimein ja pääsimme Innan luokse. Hän nukkui ja oli erittäin limaisen kuuloinen. Tulehdus arvot olivat yli 90 ja lääkäri päätyi keuhkokuvaan. Se paljasti meille että Innalla on keuhkokuume taas. Tuntui taas takapakilta. Enemmän kuin aiemmin koska Innalla on elvytyskielto kun häntä ei voida intuboida. Oman lapsen näkeminen sairaana heikossa tilassa on kamala kokemus kenelle tahansa mutta sellaiselle kenelle on sanottu että pienikin sairastelu voi viedä lapsen pois se on entistä rankempaa. Onneksi mikkelin osasto on täynnä tuttuja hoitajia/lääkäreitä ja tiedämme että he tekevät kaikkensa aina Innan eteen kuten me vanhemmat.
Koin hyvin paljon lohtua siitä että Inna oli koko ajan lähellä,hoidin häntä osastolla,pidin sylissä ja lohdutin. Päivät kuluivat Innan sairaalasängyn vierellä ollessa useita tunteja päivässä. Asiat mitä jaksan ihmetellä on että miten vahva tytär meillä on. Kun Innan tila oli parantunut huomattavasti veimme Ilonan viimein Innan luokse. Emme kertoneet Ilonalle ollenkaan siitä että sisko on sairaalassa koska tiesimme ettemme olisi voineet viedä ennen kuin tilanne paranisi ja Ilonalle olisi tullut todella pahamieli jos olisi saanut kuulla ette sisko on mikkelissä mutta ei pääse luokse katsomaan.
Kun astuimme Ilonan kanssa Innan huoneeseen hän alkoi nauramaan. Hän kuuli siskon äänen ja se oli silloin Innan mielestä maailman ihanin ja hassuin ääni. Tytöt pusuttelivat keskenään ja Ilona kertoi Innalle miten esikoulussa menee ja mitä muutenkin kuuluu. Inna hymyili ja nauroi koko ajan.
Päivä päivältä Innan tulehdusarvot laskivat ja vointi parani. Eilen Innan meni takaisin vaalijalaan pieksämäelle. Hänen ei pitäisi olla siellä enää kovin kauaa ennen kuin pääsee kotiin perheen luokse. Olen niin kiitollinen tuesta mitä perheenne on saanut että olen sanaton. Tarkoitan tällä yksityisiä ihmisiä että lääkäreitä ja hoitajia keitä meillä on ollut. Kiitos.
Inna on vaalijalassa siksi että meille rakentuu kotiinhoitorinki joka tukee perheemme hyvinvointia arjessa. Inna pääsee kotiin kun oikea hoitaja löytynyt.
Ihana lopulta kuulla teistä ,olen odottanut tietoa miten teidän asuminen ja Innan ”kotisairaala” on onnistunut ❤ voi pientä keuhkokuume piti sitten sairastaa,mutta on Inna vahva oikea taistelija, todellakin ❤ Haleja molemmille tytöille ja kisu Leokin lähettää terkkuja täältä Forssasta 🐱 tsemppiä koko perheelle 💜💜💜💜