Kuulumisia

Pitänyt pitkän aikaa kirjoittaa blogiin tekstiä mutta omassa elämässä ollut nyt kauheasti kiirettä.

Äitini mursi polvensa ja kätensä. Oli uuden asunnon etsimistä, muuttoa ja käytännön asioiden hoitoa.

Mietitte varmasti mitä meille kuuluu. Ensi kuussa tulee vuosi vapaaehtoisessa rajoitetussa karanteenissa. Eli käymme yhä vain lähikaupassa ja apteekissa. Myös tyttöjen sairaalakäynnit ovat nyt tulleet lisäksi.

Inna voi hyvin ja on alkanut harjoitella päivittäin seisomatelineessä oloa ja kasvanut hirveästi kuten kuvasta näkyy. Tällä hetkellä jaksaa olla seisomatelineessä noin 30-45min.

Lähiaikoina pitäisi tulla Innalle aika pikku peukalon poistoon. Se tapahtuu mikkelissä paikallis puudutuksella. Erityis kädessä ei ole peukalossa muuta kuin ihoa ja pieni pala kynttä. Se hankautuu vaatteisiin ja välillä menee todella pahan näköiseksi joten on parempi poistaa se kokonaan meidän mielestämme varsinkin kun Inna ei sitä käytä. Neurologilla kävimme muutama viikko takaperin ja siellä oltiin yllättyneitä miten hyvin Inna on kehittynyt viime vuoden alusta. Hän on oppinut istumaan ilman tukea ja katse seuraa paremmin. Saimme perinnöllisyys lääkärin tulokset viimein. Kumpikaan meistä ei kanna sitä mitä Innalla on ♥️

Inna on myös sanonut noin kymmenen kertaa äiti. Joka kerta kun kuullut sen olen itkenyt. Se tuntuu joka kerta sydämessä kun kuulee ”äiti” varsinkin kun on sanottu  että Inna ei tule luultavasti koskaan puhumaan. Meillä ovat kaikki pysyneet onneksi täällä terveenä ja olemme koittaneet elää mahdollisimman normaalia elämää.

Ilona on ollut esikoulussa ja aloittaa syksyllä ensimmäisen luokan. Välillä tuntunut raskaalta kun ei ole voinut Ilonan kanssa tehdä samoja juttuja mitä aiemmin. Lasten tapahtumia, yhdessä kaupungilla shoppailua. Meillä oli Ilonan kanssa aina Ilona ja äiti päiviä aika ajoin jolloin menimme kahdestaan kaupungille ”hutjaamaan” Ilonaa lainaten. Onneksi olemme kumminkin voineet tehdä muita asioita. Askartelua, leipomista, ruuanlaittoa ja luistelua esimerkiksi.

Ilona on myös saanut loppu syksynä aivan mahtavan tukiperheen. En olisi voinut parempaa kuvitella. Joka kerta Ilona on ollut niin innoissaan sinne mennessä ja tullessa kertonut mitä kaikkea kivaa päässyt tekemään. Siitä on ollut myös Jarnolle ja minulle suuri apu. Meidän jaksamisen kannalta. Ilona on yleensä sinä viikonloppuna kun Inna on vaalijalassa pe-su tukiperheessä ja saamme viettää Jarnon kanssa aikaa ihan kahdestaan. Ne on ollut meille tärkeitä hetkiä koska parisuhde aika on auttanut ylläpitämään meidän kahden suhdetta ja saatu puhuttua rauhassa omista ajatuksissa, tunteista ja mietteistä.

Ilonan syntymäpäiviä emme ole vielä viettäneet. Ne kyllä aiomme järjestää muutaman ihmisen kanssa kotona. Koitamme ylläpitää tämän korona tilanteen keskellä mahdollisimman normaalia perhe elämää vaikka välillä tuntuu että se on mahdotonta tämä aikana.

Ps: Olen ollut enemmän nyt aktiivisena taas facebookin puolella kun täällä. Minulle voi laittaa kysymyksiä ja ideoita seuraavaan blogitekstiin joko tänne tai facebook sivulle: Äidin elämää blogi

Ihanaa päivää sinulle ♥️