Äitienpäivä ja meidän perheen arkea

Ollut hiljaiseloa nyt tovin kun tällä sivulla ollut tässä välissä päivitykset käynnissä joten pahoittelen. Olen saanut viestiä tätä kautta ja haluan ilmaista että helpoiten minut saa kiinni Äidin elämää blogi ryhmän facebook sivulta laittamalla viestiä. Tämä sivusto ei ilmoita minulle uusista viesteistä.

https://m.facebook.com/Äidin-elämää-blogi-2191215564529222/

Äitienpäivä meni meillä hyvin. Sain Ilonalta lahjaksi itse tehdyn kaulakorun ja kortin jonka oli tehnyt päiväkodissa. Sain itse päättää äitienpäivä lahjan koko perheeltä ja päädyin sellaiseen mikä tuottaa iloa koko perheelle. Donitsi ja muffinssi vuuat.

Pitkä aikainen haave ollut nämä. Eritoten donitsivuoka 🙂

Ilonan kanssa ollaan jo koitettu donitsivuokaa ja se oli menestys. Tosi kivaa oli tehdä ja helppoja. Moni ei tiedä sitä että Ilonan kanssa yhdessä leivomme tai kokkaamme kerran viikossa vähintään. Joten nämä oli mielestäni oikein oiva lahja.

Meidän itse tehdyt donitsit

Meidän arki

Tästä ollaan nyt keskusteltu paljon mitä se kokonaisuudessaan on ja päätin nyt näyttää meidän perheen rytmin joka on säännöllisen epäsäännöllinen. Nämä infot ovat meillä keittiön ovessa kiinni koska helpointa on kun meillä käy ihmisiä että voivat itse katsoa molempien lasten ns. tiedot.

Huono käsiala pahoittelen jos ei saa selvää

Kuten näkyy Innalla on hyvin paljon kaikkea. Tässä ei ole edes kaikki sairaalakäynnit. Esimerkiksi helsingissä. Olen aiemmin kertonut siitä että Innan ruokailu kestää vähintään 45minuuttia per kerta. Joten ymmärrettävästi olen tällä hetkellä Innalle omaishoitajana. Pakko sanoa että yleensäkkin kun saa lapsen täytyy olla omistautunut lapselle mutta eritoten kun saa erityislapsen joka tarvitsee paljon apua ja aikaa niin kaikki muu jää toisen arvoiseksi. Itse myönnän tällä hetkellä laiminlyön itseäni. En ole käynyt kampaajalla esimerkiksi yli vuoteen. Laitan tyttöjen tarpeet etusijalle. Innan ruokailu kuukaudessa maksaa kumminkin 300euroa kuussa + vaipat + soseet + silmälaput joten välillä meillä eletään penniä pyörittäen. Eritoten silloin jos on helsingissä menoja tai operaatioita. Vaatteita olemme onneksi aika ajoin saanut teiltä rakkaat lukijat ja emme voisi olla kiitollisempia. Vaatteet ovat nimittäin meillä tällä hetkellä nopeasti pieneksi jääviä. Innalla on pituutta 64.2cm ja painoa 5410g tällä hetkellä. Mikä tarkoittaa että menemme -26 käyrällä. Inna on alipainoinen mutta se liittyy goldenhariin. Onneksi meillä alkoi nyt tänään käydä henkilö joka auttaa meitä näissä ruoka asioissa.

Innan painosta ja pituudesta vielä. On vaikeaa löytää Innalle sopivia vaatteita kun bodyssa vielä menee 56 mutta housut pitää pituuden takia olla vähintään 62 mutta ovat liian isoja vatsan kohdalta. Jos tiedätte paikkoja mistä saa housuja jotka ovat lantion kohdalta tavallista pienempiä kertokoo toki. Taitaa periä Inna isin pituuden eikä äidin. Jarno on siis yli 2metriä ja minä sen 155cm. Kerroinkin facebookin puolella että saimme limanimijän kotiin. Pari yötä sitten meillä oli paras yö pitkiin pitkiin aikoihin. Tämä limanimijä helpottaa meidän elämää huomattavasti eritoten iltaisin kun Inna on silloin erittäin räkäinen.

Ilonalla ei onneksi ole niin paljon näitä sairaala yms menoja kuin Innalla läheskään. Ilonan kohdalla olemme koittaneet pitää yllä säännöllistä rytmiä ja onnistuneet siinä mielestämme todella hyvin. Ilonalle on hyvin tärkeää säännöllinen rytmi joka edes auttaa kehitystä. Näiden asioiden mitä tekstistä näkyy lisäksi Ilonalla on erikseen äiti ja isi päivä. Nämä päivät ovat sellaisia että jompi kumpi meistä on Innan kanssa ja Ilona saa jakamattoman huomion toiselta vanhemmalta. Minä esimerkiksi otan Ilonan mukaan ruuanlaittoon ja leipomiseen. Välillä käymme myös kahdestaan lastentapahtumissa ja teatterissa/elokuvateatterissa. Jarnon kanssa Ilona käy esim kaupassa ja leikkii kampaamo leikkejä missä Jarno asiakas. Ilonan kehityksen kannalta on hyvin tärkeää että hänet otetaan yksilönä huomioon kun Inna on kumminkin se kuka saa enemmän aikaa meiltä vanhemmilta. Onneksi Ilona ei ole mustasukkainen vaan auttaa Innan hoidossa hienosti.  Sisko on Ilonalle rakas ja tärkeä. Nukkumaankaan ei voi käydä ennen kuin siskolle on laulettu tuiki tuiki tähtönen ja annettu ilta pusu ja hali. En voisi olla onnellisempi siitä miten hieno isosisko Ilona on ja avulias.

Jatkan vielä kertomalla Ilonan siivous tarroista ja meidän yhteisistä siivous säännöistä.

Olemme siis tehneet Ilonan kanssa yhdessä pöydän ääressä Ilonan huoneen omat säännöt. Tähän olemme vielä lisänneet pupun syöttämisen (Ilonalla on oma pupu nimeltä Elsa)

Omasta mielestäni on tärkeää antaa vastuuta lapselle pikku hiljaa jo pienestä pitäen. Siksi olemme luoneet Ilonan kanssa nämä yhteiset säännöt.

Nämä Ilonan siivoustarrat ovat meillä myös palkinto tarroja. Kun Ilona on esimerkiksi saanut 10 tarraa kasaan hänen on mahdollista saada esimerkiksi joku pieni lelu tai säästää 20 tarraan jolloin saa isomman palkinnon. Esimerkiksi; Uusi barbi tai meno elokuviin. Ilona on hirveän innostunut tästä asiasta ja on suorittanut siivouksen hienosti. Olen myös ottanut Ilonan mukaan valitsemaan mitä tarroja tahtoo joten tämä on Ilonan mielestä hauskaa. Huone näyttää joka ilta ja usein päivällä jo siistiltä.

Ilonalla on hyvin iso huone. Nykyään huoneessa myös sohva ja uusi lamppu. Kuvassa näkyy Ilonan lemmikki pupu Elsa.

Tässä tälläinen teksti tällä kertaa. Minulle saa laittaa viestillä facebookissa teitä kiinnostavia aiheita ja tekstejä. Lopuksi kuva tältä päivältä Innasta ja Jarnosta.

Päivä Innan silmin

Aion kirjoittaa nyt päivästä Innan silmin. Mitä Innalle tapahtuu yleensä päivän aikana. Kuvat on usealta päivältä joten ei tarvitse ihmetellä vaatteiden vaihtumista kuvissa 🙂

Innan silmin;

Aamuni alkaa sillä että äiti tulee luokseni ja syön. Ruokailuni kestää 45min-1,5h per kerta. Ruokailun jälkeen äiti antaa minun hieman lepäillä koska kohta alkaa ensimmäinen päivän jumppa. Tämä lyhyempi aamu jumppa kestää yleensä noin 15min.

Kun isi on vienyt Ilona siskon päiväkotiin isi ottaa minut ja vie olohuoneeseen että äiti saa pari tuntia nukkua rauhassa. Yleensä minun ja isin aamu hetket päättyvät näin:

Tässä on hyvä nukkua

Vaihdun äidin seuraan kun isi menee hakemaan siskoa. 1-2 kertaa viikossa tähän aikaan tulee yleensä kotiin fysioterapeutti. Silloin minua venytellään ja liikutellaan eriasennoissa. Yleensä olen kiukkuisella päällä kun jumppaillaan mutta yleensä suoriudun hyvin fysioterapiasta silti. Tämän jälkeen olen todella väsynyt joten otan yleensä pienet torkut taas.

Keräilen voimia fysioterapian jälkeen

Minulla on myös kerran viikossa nenämahaletkun vaihto ja silloin menen äidin kanssa letkun vaihtoon. Käyn myös äidin kanssa useita kertoja viikossa kaupassa kahdestaan. Torstaisin meillä on myös äidin kanssa kerho missä käydään kahdestaan.

Tykkään nukkua bussissa rattaissa

Päivän mittaan äiti ja isi vielä jumppaavat minua. Päivällä äiti antaa minun maistella hieman erinlaisia soseita. Minä en itse pysty syödä kuin ihan pieniä määriä soseita. Noin 3tl yhteensä. Onneksi sisko tykkää hedelmä soseista joten sisko syö loppuun herkkuni.

Valmiina uusien makujen maailmaan

Syön vuorokaudessa seitsemän kertaa. Eli minulla menee päivässä monta tuntia ruokailuun. Kun laskee 40min-1,5h kertaa seitsemän. Onneksi äiti on tehnyt erinlaisia virityksiä miten saadaan maito menemään vapaasti ilman että kenenkään tarvitsee pidellä ruiskusta kiinni. Äiti on myös huomannut että maito kulkee helpoiten silloin kun minä olen unessa.

Ruokailua

Minulla alkoi vähän aikaa sitten myös silmälapun laitto. Pidän sitä pari tuntia päivässä kun olen hereillä. En tykkää lapusta ja koitan repiä sitä pois. Tämä lappu auttaa minua niin että käyttäisin enemmän toista luomeani ja että se ei olisi enää niin kireä. En ole käyttänyt sitä kuin pienen hetken mutta äiti ja isi näkee jo suuren eron. Vaikka tätä lappua on epämukava pitää tämä on minulle parhaaksi.

Minun oma merirosvo lappuni

 

Iltaisin kun sisko käy unille minä hengailen isin ja äidin kanssa olohuoneessa. Katselen välillä hieman tv:tä. Rakastan värejä ja ääniä. Vaikka en kuule mitään toisella korvallani kuuntelen todella tarkkaavaisesti ääniä.

Illalla olen yleensä todella räkäinen. Silloin äiti ja isi imevät räkää minusta. Nukahdan yöunille noin yhden aikaan. Yöunille minut laitetaan omaan sänkyyn ja minulle laitetaan yölasta käteen + laitetaan kiinni happisaturaatiolaite. Sillä seurataan minun hengitystä yöllä. Laite piipittää yöllä kun liikun mutta muuten arvot pysyvät hyvinä. Olen öisin erittäin limainen ja äiti valvoo vierelläni yöt kunnes nukahdan taas. Äiti imee räkää ja pitää sylissä ja lohduttaa. Usein nukahdan lopulta äidin lämpimään syliin. Siihen on hyvä nukahtaa. Äiti nukkuu yönsä huonosti räkäisyyteni takia mutta äiti on sanonut että olen kaiken vaivan arvoinen.

Tietenkin on myös muita juttuja mitä minulla on joinakin päivinä on neuvolaa ja erilaisia lääkärikäyntejä. Myöskin tietysti näitä eripaikkakunnan menoja. Minulla myös alkaa parin viikon päästä puheterapia kotona missä perehdytään minun syömiseeni. Olen hyvin kiireinen vauva kuten varmaan tekstistä huomaat. Aika ajoin jos myös sairastun joudun osastolle ainakin muutamiksi päiviksi. Vaikka minulla on paljon menoja olen silti yleensä hyvin tyytyväinen vauva. Rakastan perjantaisin saunaan menoa. Nautin hyvin paljon siitä että isi tai äiti vie minut hetkeksi saunaan alimmalle portaalle istumaan. Se lämpö pistää minut yleensä nauramaan. Kiitos kun jaksoit lukea tämän tekstin minun päivästäni. Teistä osa on toivonut tätä ❤

Terveiset lukijoille ootte ihania! T:Inna

 

 

Syvällisiä ajatuksia

Lähes koko perhe sairastunut meillä tässä lähipäivinä. Ainut kuka on välttynyt on onneksi Inna. Itse vielä kuumeessa ja räkäinen mutta onneksi paranemaan päin. Tiistaina Innan fysioterapia taas joten siihen mennessä oltava kunnossa viimeistään. Joten juonut tässä muutaman päivän mun ns omaa lääkettä ja sitten tietenkin myös apteekin. Sinne meni melkein kaikki rahat kun koko perhe sairastui kerralla mutta onneksi pärjää torstaihin asti sentään.

Näistä ja kuumasta vedestä tulee mun maaginen lääke. Toimii!

Sairastelu on niin hirveää huono tuloiselle varsinkin kun sitä ei voi ennakoida jos sairastuu. Paitsi peruslääke varastolla. Särkylääke,kuumetta alentava jne. Mutta sitten kun tulee reseptilääke määräys ja maksukatto ei ole tullut täyteen/lääkkeet katonkin jälkeen kalliit tulee sellainen ”Voi v###u” elämys.  Tämä elämys tulee useissa tilanteissa. Kuten se että sinua pyydetään syömään ulos/shoppailemaan/kahville/ tai minne vaan mikä maksaa.

”Valitan en voi nyt tulla” -Ei se maksa kun pari kymppiä.

Pari kymppiä on suuri raha joissakin perheissä. Sen takia tuntuu välillä että jos koittaa jonkun toisen aikuisen kanssa tutustua pitäisi olla rahaa. Myöskin olen alkanut miettiä sitä että pystyykö sellaisen kanssa olemaan ystävä joka on pienempi/suurempi tuloisempi kuin itse?  Ratkaiseeko raha vai ei? Olisi mukava kuulla lukijoiden mielipidettä tästä asiasta.

Inna on alkanut koittaa kääntymistä. Muutaman kerran onnistunut. Inna ei tue vielä päätä kunnolla johtuen parin niskanikaman puutteesta mutta on muutenkin odotettavissa että Inna tulee olemaan kehityksestä jäljessä. Tärkeimmät asiat ovat nyt Innan tulevat leikkaukset ja fysioterapia Innan pään muodon takia mm. Innan pää siis on ns tois puoleinen koska syntymästä asti tuli määräys että pitää nukuttaa oikealle puolelle. Pään muoto tietenkin siitä ns muuttunut mutta on vielä korjattavissa niin päivittäin meillä on fysioterapeutin määräämiä harjoitteita. Päivitin Facebookkiin siitä kun Inna nukahti vasemmalla kyljellä ja se oli meille iso juttu koska olemme nyt koittaneet tovin saada nukkumaan päiväunet niin päin Innan pään takia. Vihdoinkin saimme ja tuli ylpeä olo.

Kuva meidän pienestä onnen hetkestä

Pieni mutta suuri hetki meille. Meidän elämä muutenkin koostuu pienistä onnen hetkistä. Ne tuovat valoa ja onnea sairaalassa käynteihin. Ajatus siitä että tunnelin päässä on valoa ja vielä jonain päivänä tää sairaalassa ravailu alkaa helpottamaan ja sitten meillä alkaa perus perhe elämä. Mutta nyt vain mennään miten tämä elämä kuljettaa ja mennään hetkessä. Päivästä toiseen. Hetkestä hetkeen. Aika näyttää millaista meillä tulee olemaan mutta juuri nyt tämä on tälläistä ja annetaan elämän kuljettaa.

Ystävyydestä ja muusta

Ystävyys. Mielenkiintoinen aihe itselle kun ei oikeastaan ole ystäviä mutta päätin nyt kumminkin kirjoittaa aiheesta. Olen huomannut miten vaikeaa on aikuisena koittaa luoda uusia ystävyys suhteita. Lapsena se on niin paljon helpompaa; leikitkö mun kaa? Mene kysymään aikuisena samaa niin huomaat että asia ei ole niin yksinkertainen. Pitää aikataulut katsoa ettei ole kaverin serkun kissan ristiäiset. Millon autosta on kumi puhjennut jne. Miksi ystävyys ei voi olla kun lapsena? Ois niin mahtavaa että joku tulisi ikkunan alle ja huutaisi; ”Kati tuu ikkunaan täällä huutaa Jaska Jokunen. Lähde mun seuraksi puistoon/kahville/minne vaan muualle kun  neljän seinän sisälle tai sairaalaan”

Sairaalasta puheenollen tuli soitto eilen kyssistä. Maanantaina sinne. Hirveän kiva kun kun alkoi maksukatto taas uudestaan vuoden alusta. Nyt rupesin hurjaksi ja päätin että koitetaan Innan kanssa ekaa kertaa mennä kuopioon junalla. Ärsyttää kun tulee näitä aikoja välillä muuttaman päivän varoitus ajalla. Juuri kun kerettiin huokaista helpotuksesta että onneksi ei ole nyt aikoja kun mikkelin sisällä niin ei niin ei. No matkailu avartaa taas. Mitäpä äiti ei tekisi lapsensa eteen. Käytiin myös eilen Innan puheterapeutilla ja vaikuttaa siltä että meillä jää soseet välistä. Innan kielijänne pitää kieltä niin tiukassa ja ei voi aukaissa halkion takia kun on tukehtumisvaara joten meillä on nyt nenämahaletku todennäköisesti syksyyn saakka. Vaihtoehto on myös että Innalle tulee jossain välissä jokin muu ruokailu keino mutta siitä saadaan tietää tarkemmin kuun lopussa kun on ravitsemusterapeutti.

Vastaus erään lukijan kysymykseen että onko tämä rankkaa? Aika ajoin kyllä. Välillä vaan toivoisi niin kovasti että Inna olisi ns; normaali vauva. Paljon sairaala käyntejä ja erilaisten lääkärien yms tapaamisia. Mutta meidän perhettä siunattiin tälläisellä vauvalla ja mun tehtävä on rakastaa pyytteettömästi ja tehdä parhaani ja sitä mä koko ajan teen. Mä tekisin mitä tahansa mun molempien lasten eteen.

Ps: Käykää Facebookissa tykkäämässä Äidin elämää blogi

Sieltä näkee heti kun päivitän blogia + yllätys arvonta tulossa kun 200 tykkääjää rikki 😊

Meidän tarinaa

Elämä yllättää välillä kerron meidän perheen tarinaamme.

Aloime Jarnon kanssa seurustella 2016.  Jarnolla on entisestä parisuhteesta 6v poika ja minulla pian 5v tyttö. Ennen seurustelua olimme tunteneet yli 10v toisemme ja käyneet aikoinaan treffeilläkin. Asuimme eripaikkakunnilla mutta saimme parisuhteen toimimaan. Kihloihin menimme 13.1.2017.

Tulin raskaaksi 2017 vuoden alussa ja koimme keskeytyneen keskenmenon.

Menetys koitteli meidän parisuhdetta mutta yhdessä pääsimme yli ajan kanssa. 9/2017 päätimme jatkaa uudestaan yrittämistä ja esikoiseni 4v syntymäpäivänä 28.12.2017 aamuna sain haalean plussan tikkuun.

Raskaus pelotti meitä molempia alussa kun pelkäsimme toista menetystä mutta mitä pidemmälle raskaus meni sitä varmempi olo tuli että tämä raskaus kestää loppuun asti. Muutama viikko ennen laskettua aikaa Jarnon kanssa muutimme yhteiseen asuntoon tänne mikkellin. Rv 37+ menimme synnytystapa arviointiin kun edelllinen lapseni oli leikattu sektiolla.

Vauva oli perätilassa ja saimme kuulla että lapsi on pieni kokoinen n.2500g ja että istukka ei toimi kunnolla. Jäimme samantien sairaalaan ja odotimme vuorokauden jos vauva kääntyisi voisimme aloittaa käynnistyksen. Vauva oli kääntynyt ja aloitimme käynnsityksen. Käynnistäminen sujui erittäin huonosti ja siinä vaiheessa kun oli mennyt käynnistystä 5päivää minulla meni hermot. Käynnistäminen lopetettiin ja sovittiin leikkaus aika kahden päivän päähän. Jäimme sairaalaan odottamaan käynnistystä.

10.9.2018 leikkaus salissa kuulimme ensimmäisen kerran rääkäisyn.

Vauva vietiin heti pois ja kuulin vain sanan kutsukaa lääkäri.

Hätäännyin. Näin kun vauva nostettiin Jarnon ilmeestä että joku ei nyt ole ok.

Jonkin ajan päästä mikä mun mielestä tuntui ikuisuudelta Jarno,vauva ja lääkäri tulivat mun luokseni.

”Vauvalla on amoliaa emme tiedä vielä tarkemmin kuinka laajasti

mutta toista korvalehteä ei ole kasvanut sisälle päin ja kädestä puuttuu peukola ja luultavasti luu. Myöskin hänellä on laaja kitalaki halkio”

Varmaan mietit tällä hetkellä miten reagoisit itse tai miten minä reagoin?

Mun ajatukset; Ei ole mitään väliä. Siinä on mun tytär jota mä oon rakastanut kun oli vatsassa ja nyt ulkopuolellakin entistä enemmän. Mä toivon että ei ole mitään sisäisiä vaurioita vauvalla ja että haluan pienen syliin.

Vauva vietiin pois tutkittavaksi vauvateholle suoraan Jarno meni mukaan. Mä jäin tikattavaksi ja heräämöön odottamaan että jaloissa palaa takaisin tunto.

Elämäni pisimmät 50min ennen kuin pääsin vauvan luokse. Ajatukset vain ravasivat että onko toinen edes hengissä ja miten voi. Lopulta pääsin vauvateholle. Siinä se meidän pieni tyttö oli. 2500g niin kuin sanoivat. Kauniit siniset silmät niin kuin isällään. Meidän vanhempien silmissä täydellinen.

Kun vauva oli 3pv vanha matkustimme kyssiin jossa katsottiin sisäelimet jne jotka olivat kunnossa.

Olimme yhteensä sairaaloissa 3viikkoa. Lopulta pääsimme kotiin mutta vieläkin käymme erinlaisilla sairaala käynneillä. Nytkin kun kirjoitan tällä hetkellä menemme huomenna helsinkiin pariksi päivää erinlaisille sairaala käynneille.  Tyttö sai nimen Inna ja saimme tietää kun Inna oli pari viikkoa vanha että hänellä on Goldenharin oireytymä. Jarnon kanssa käytämme kahden kesken sanaa goldenheart koska se meidän pienellä tytöllä on. Kultainen sydän. Innalle on tulossa useita leikkauksia ja sairaala käyntejä mutta en vaihtaisi tätä pois. Ilona (isosisko) kommentoi eräs päivä Innan puuttuvaa peukaloa ja korvaa näin; Innalla ei ole korvaa eikä peukaloa mutta äiti se ei haittaa.

Näinhän se on. Lapsen suusta se totuus tulee <3

Inna ja Ilona
Jarno ja Inna taustalla Nöpö
Minä ja Inna