Kategoria: Yleinen

---

Reissu lähenee ja lähenee. Mua pelottaa ja en pelkää myöntää sitä. Innan ensimmäinen leikkaus. Mä tiedän että meillä on vielä useita tulossa tulevaisuudessa ja tämä on vasta ensimmäinen joten onko tämä on alku vasta meidän leikkaus taipaleelle. Ehkä juuri siksi pelottaa koska tämä on  ensimmäinen kerta. Tällä reissulla on tulossa; peg napin laitto,korvan putkitus,silmälääkäri ja Innalle uuden lastan teko. Mitä enemmän päiviä kuluu sitä levottomampi olo on. Meillä on Suomessa erinomainen terveysjärjestelmä mutta mitä jos jotain sattuu? Itselläni on taustalla pieleen mennyt leikkaus. Ahdistavaa jättää oma pieni toisten ihmisten käsiin. Nämä mitkä nyt on tulossa ovat aika yleisiä leikkauksia joten pitäisi osata ottaa rennosti. En osaa. Mä luulen että helpottaa sitten kun leikkausta edeltävänä päivänä pääsee juttelemaan lääkärien kanssa leikkauksesta yms. Yöpymiset on melkein nyt selvillä. Yhdelle yölle vielä ei tiedossa mutta ensiviikolla taas soittelua. Mä tiedän että nää kaikki tehdään Innan hyväksi.

Mutta nyt muuta; Olen innoissani helsingin reissusta parista syystä. Tapaamme ennen leikkausta muutaman ihmisen. Erään lukijan jonka tapaamista odotan innolla 🙂 Vaihdeltu ajatuksia jonkin verran ja hän on ollut blogin ensimmäisiä lukijoita. Toinen tapaaminen on erään äidin ja hänen aikuisen goldenhar lapsensa kanssa. Tästä jälkimmäisestä aion ehdottomasti ottaa kaiken irti. Goldenhar on niin harvinainen että ihanaa tavata toinen joka tietää tästä syndroomasta enemmän.

Inna on nyt joka yö herännyt 5-6 välillä. Onneksi ollaan Jarnon kanssa tehty niin että minä hoidan yöt ja Jarno antaa sitten minun nukkua muutaman tunnin aamupäivästä. Vaikuttaisi siltä että hammas tulossa. Hirveästi kuolaamista. Meidän arki on ollut taas hirveän hetkistä. Paljon menoja joka paikkaan. Ensiviikolla onneksi alkaa hieman helpottamaan kun fysioterapia alkaa kotona.

Haluan kiittää nyt kaikkia lukijoita. Te merkitsette meille paljon ja on ihanaa vaihtaa teidän kanssanne ajatuksia ja tuntemuksia. Tekin hiljaiset lukijat siellä; Kiitos teille kun jaksatte seurata tätä blogia ❤

Tässä alkanut lähiaikoina miettimään hirveästi että olenko mä tylsä vai mikä mussa on vikana. Mä nautin kotona olosta perheen kanssa ja meidän omista pienistä arjen hetkistä. Mulla ei ole tarvetta mennä baariin vetämään päätä sekaisin ja örveltämään. Mä juon silloin tällöin alkoholittomia siidereitä ja ehkä kerran kuussa yhden alkoholillisen. Hurja meno eikö? On jotenkin outoa lukea facebookista ja instagramista että osa vanhemmista käy joka viikko baarissa tai lapsi/lapset hoidossa näin useasti. Itselle se tuntuu hirveän kaukaiselta ajatuksella. Minä jos saisin lapsivapaata nukkuisin koko päivän. Inna on nyt muutaman viikon herännyt 5-6 välillä joten nukkuminen olisi ihan mahtavaa. Myös olisi tietenkin hienoa viettää Jarnon kanssa yhteistä aikaa. Syödä hyvin ja viettää romanttista iltaa.

Viime viikolla mulla kysyttiin ”mitä ajattelit tehdä viikonloppuna” mäpä kerron mitä mä tein viikonloppuna. Mä lähdin perheen kesken + kaverin ja kummitytön kanssa katsomaan Paavo Pesusientä. Se taisi olla viikonlopun parhaita hetkiä. Tapahtumassa oli myös kasvomaalausta ja taikuri. Mulle on tärkeetä että tytöt tekevät muutakin kun ovat vain kotona joten yritän aina osallistua jos on sopiva tilanne erilaisiin lasten tapahtumiin.

Asioita mistä mä nautin on muutama lukija kysynyt. Mä nautin ruuanlaitosta. Se on se mun oma aika ja keino rentoutua. Silloin mä en mieti yhtään mitään muuta kun sitä mitä teen sillä hetkellä. Silloin mä en ole kahden lapsen äiti vaan oman elämäni Gordon Ramsay. Ruuanlaitto on aina ollut se mun juttu ja opiskelinkin alaa ennen kuin sain tietää mun skolioosista. Skolioosi ja kokin ammatti ei valitettavasti kulje käsi kädessä. Silti tulee kokattua kotona ja joulun alla jatkoin mun perinnettä joka ollut nyt kaksi vuotta. Leivoin kuivakakkuja paikallisten vähävaraisten ryhmässä oleville perheille. Viime joulun alla tuli tehtyä sellainen noin 60kpl kaikkineen. Sain lahjoituksena onneksi kakkujen tarvikkeita. (Ps; ennen kuin kukaan käy tätä asiaa liiakseen miettimään omistan hygieniapassin) 🙂  Mä uskon todella paljon hyvän kiertämiseen ja siihen että jos teet hyvää saat hyvää.

Toinen mikä on lähellä mun sydäntä on teatteri. Omistan kylläkin useamman sadan dvd elokuvia mutta teatteri on mun mielestä paljon upeampi ja hienompi kokemus. Ikinä ei ole täysin samanlaista näytöstä. Päästiin Ilonan kanssa katsomaan Saiturin joulu viime vuoden lopullaja sain nytkin lahjoituksena 5 lippua Veljeni Leijonamieli näytökseen. Jälkimmäiseen vein serkkuni myös (ovat iältään alle 12v kaikki kolme) he saivat ensi kokemuksen teatterista ja pakko sanoa että esitys oli aivan mahtava. Saattaa olla paras minkä olen nähnyt.

Koen että olen hieman tylsä. Pullan tuoksuinen kotiäiti joka ei juokse missään. Paitsi Innan kanssa sairaaloissa mutta vaihtaisinko tämän johonkin muuhun? Baari iltaan? Vastaus on; En todellakaan. Mä en nauti mistään niin paljon kuin olla äiti kahdelle ihanalle pikku tytölle. Tärkeintä mulle on meidän perhe ja se on jotain niin tärkeää ja arvokasta. Tätä en vaihtaisi mihinkään nyt enkä koskaan.

Tälläinen blogi teksti tällä kertaa. Muutaman päivän sisällä kirjoitan seuraavasta aiheesta; Innan ja mun tuleva helsingin matka

Klo 5.04

Inna herännyt muutaman kerran yöllä yskimiseen. Itse päästiin nukkumaan klo 01.30 noin. Inna yskii taas ja räkää nousee kurkusta. Happisaturaatio laite piipittää kun Inna pyörii yskiessä. Syötön aika. 60ml mennyt maitoa vapaalla kunnes tulee hirveä yskäisy. Nenämahaletku lähtee irti. Jaahas. Tälläinen päivä tänään tulossa. Kello on tässä vaiheessa noin 6. Herätys puolen toista tunnin päästä. En nukahda uudestaan mutta Inna onneksi nukahti. Noin 7.40 Ilonan herätys ja aamupala. Jarno saa vielä nukkua hetken (Annan Jarnon nukkua pitempään koska hänellä tulee päiväkodille ja takaisin kävelyä joka päivä 6km niin minä laitan Ilonan aina lähtö valmiiksi) Ilonan vaatteet on aseteltu päiväkotiin lähtöä varten ja pukee itse. Reppu on onneksi jo valmiina. Jarnon herätys. Totean että kerran letku on irronnut päädyn käyttämään kunnon aamupesulla ja öljyän pään + harjaan yrittäen saada karstaa pois onnistuen siinä ihan hyvin. Jarno lähtee viemään Ilonaa päiväkotiin 8.35. Huomaan että tänään olisi myös samaan aikaan neuvola kuin fysioterapia joten peruutan neuvola ajan ja siirrän sen maanantaille. Puen itseni + Innan ja lähden kohti sairaalaa.

Sairaalalle päästessä onneksi ei ole lastenosastolla ruuhkaa joten pääsemme suoraan nenämahaletkun laittoon. Inna on pahalla päällä mutta letkun laitto sujuu ihan mallikkaasti. Menen kahvioon syöttämään Innaa jolla on jo kova nälkä. Luokseni tulee vanhempi nainen joka juttelee ja kyselee Innan tilasta. Vastaan kysymyksiin. Hän sanoo että olen vahva äiti ja kysyy saako siunata Innan. Annan siihen luvan. Nainen lähtee ja minäkin lähden kohti seuraavaa tapaamista. Tapaamaan rehellisesti sanottuna yhden mun elämässä tärkeimmän henkilön. Mun mummon. Pieni pirtsakka punapää. Olin leiponut muutama päivä aiemmin mariannerahkamunkkeja ja kysyin mummolta tahtoisiko itselleen muutaman. Nähtiin mummon kanssa hetki ja annoin herkut. Ps; Mummo on hirveän kiintynyt Innaan ja Inna hymyilee aina mun mummon nähdessään.

Seuraava tapaaminen on erittäin harvinainen joka tapahtuu muutaman kerran vuodessa vain. Tapasin nuoruus kaveriani Jennaa joka harvemmin käy täällä mikkelissä. Vaihdettiin kuulumisia Stellan kahviossa ja käytiin katselemassa samalla hm:ltä vaatteita. Mitään ei kylläkään tarttunut kummallakaan kyllä mukaan.

Kesken kaakaon juonnin minulle tuli puhelin soitto helsingistä. Pegin laitto on varattu ensikuun alkuun mutta eivät saaneet samalla päivälle silmälääkärin aikaa joten varasivat seuraavalle. Kyselin yöpymisestä ja emme saa yöpymispaikkaa koska tämä seuraavan päivän käynti on vain poliklinikka käynti. Itse pitäisi järjestää meille yöpymis paikka tai saamme kummisetelin jolla saamme alennusta hotellista. Hintaa tulee yölle kuulemma 60euroa silloin. Sanoin suoraan että ei meillä ole varaa mennä hotelliin ja eikä ole järkeä tunnin ajan takia jäädä yöksi varsinkaan kun kyseessä taas silmänpohjan kuvaus joka on tehty viimeksi mikkelissä 1,5kk sitten. Kerroin myös siitä että samalle reissulle olisi suunnitteilla Innan korvan putkitus. Ottaa kuulemma selvää asiasta ja soittaa minulle ensiviikolla. Minun pitää olla sitten yhteydessä uuteen lastensairaalan kun saamme ajan.

Jennan näkemisen jälkeen menimme fysioterapiaan.

Innalla meni tämä kerta ihan hyvin ja saimme tietoon että milloin alkaa viimein fysioterapia kotona. Se alkaa noin 3 viikon päästä. Sain myös viestin eräältä toiselta äidiltä kenelle vein yllärinä eilen lastentautien osastolle pienen herkkuja + pehmolelun sisältävän pussin kun hän ei ollut paikalla. Piristi hänen päiväänsä kuulemma ja tämä tieto piristi itseänikin. Aina kun mä voin autan muita ja koitan tehdä parempaa mieltä. Tänään lahjoitin pois Innan 44-50 koon vaatteet tarvitsevalle. Itse koen tämän muiden auttamisen palkitsevana. Vaikka se olisikin pieni asia se voi olla toiselle suuri.

Fysioterapian jälkeen syötin Innan,Jarno oli hakenut Ilonan ja tuli kaupunkiin. Päätimme tehdä poikkeuksen sääntöön naistenpäivän kunniaksi joten menimme syömään Jarnon,Ilonan ja Jarnon kahden ystävän kanssa. Inna nukkui koko ajan kun olimme syömässä. Syönnin jälkeen menimme ruokakauppaan. Kaupassa käynnin jälkeen kotiin bussilla. Jumppasin Innaa hetken ja pitelin sylissä. Ilona vaati omaa osuuttaan huomiostani joten päätimme alkaa piirtämään ja  maalaaman yhdessä.

Innan syöttö oli taas tässä välissä jonka Jarno teki. Piirtelyn ja maalaamisen jälkeen menimme saunaan. Meillä on siis joka perjantai saunavuoro 19-20. Saunan jälkeen oli Ilonan iltapala aika ja nukkumaan meno. Koitamme pitää viikonloppunakin suunnilleen saman unirytmin minkä viikolla.

Ilona pusutteli ja halitteli kaikki. Sen jälkeen peittelin + iltalaulu ja hieman kirjan lukua. Tällä hetkellä Ilona on unessa ja Inna ei. Vähän ajan päästä on taas Innan käden venyttelyä ja ruokinta. Ruokinta kestää 40-50minuuttia per kerta ja se toteutetaan noin 3h välein paitsi yöllä 6h väli. Eli seitsemän kertaa vuorokaudessa.

Innan kohta tehtävän venyttelyn jälkeen ajattelin hetken istua ja sitten tehdä tonnikalasalaattia ja ehkä katsoa Serranon perhettä tovin ja käydä sitten yöunille. Itsellä on univelkaa aika paljon tällä hetkellä mutta kaikki ei johdu ns Innasta vaan mun selästä. Mulla on siis skolioosi ja alkanut taas oireilla. Hain lääkkeet muutama päivä sitten mutta ovat todella vahvoja joten vältän ottamista. Aloitan myös fysioterapian ensiviikolla.

Ps: Normaalina päivänä olisi käynyt näin; Ruokapaikkaan menon sijaan olisimme menneet yhdessä kauppaan ja olisin suoraan alkanut tekemään kotona ruokaa. Teen siis normaalisti itse kaikki meidän ruuat joka päivä joten pientä arjen hemmottelua nyt.

Tämä oli aika ns normaali päivä meille. Joinakin päivinä saattaa olla saman päivän aikana kolmekin eri käyntiä joten tämä kaksi on aika perus.

Ps; Hyvää naistenpäivää lukijat 😊

Eräs lukija laittoi viestinä kysymyksiä mitä eroa Ilonan ja Innan vauva ajassa joten tässä se tulee.

Aloitetaan Ilonasta. Ilona oli vauvana heti alussa hirveän hyvä nukkuja. Imetin 3kk ennen kuin maito ehtyi ja siirryttiin Tuuti 1. Ilona oli tosi tyytyväinen vauva eikä sairastellut usein. Muistaakseni kerran vain oli kipeänä. Ei ollut ongelmia syömisessä tai muussakaan. Tosi helppo ja tyytyväinen vauva. Ilonan liikkumiset meni ns lähes oppikirjan mukaan muuten mutta päätti saada tarpeekseen konttailusta 10kk vanhana ja lähti kävelemään jo silloin. Jäin Ilonan ns totaali yksinhuoltajaksi Ilonan ollessa vuoden vanha. Jarnon kanssa aloimme olla yhdessä kun Ilona oli lähes 3 vuotias. Jarno ei siis ole Ilonan biologinen isä. Ilona näkee biologista isäänsä keskimäärin muutaman kerran kuukaudessa.

Inna taas on todella kova nukkumaan. Ei ole hirveän montaa tuntia päivässä hereillä luultavasti kun on aina niin paljon kaikkea + meidän jumpat ja harjoitukset vievät hirveän paljon energiaa. Innaa en voinut imettää mutta sain pumpattua äidin maitoa itseltä 1,5kk noin. Sitten siirryimme myös Tuuti 1 johon tuli sitten ajan kanssa Nutrilon 1 + öljy lisä. Inna on kehityksessä jäljessä. Ei kannattele päätä vielä kunnolla mutta se johtuu ihan pään muodosta ja myöskin muutaman nikaman puuttumisesta. Inna puklaili yhdessä välissä hirveän paljon mutta kun siirryttiin tähän ”vapaalla” maidon antoon ei ole kuin kerran tullut pieni puklu. Inna on tosi tyytyväinen vauva myös mutta paljon isompi temperamentti kun Ilonalla vauvana. Inna kyllä ilmaisee jos on nälkä tai muuten vain huono olo. Pieni tyttö mutta iso persoona 🙂

Sitten edellisen postaukseen liittyviä asioita; Saimme lääkäriltä paperin jolla oikeutettu kela taksiin (50e yhteensä meno/paluu) ja päätin tänään soittaa sairaalalle päin että mitä näissä papereissa oikein meinataan. No aloitetaan siitä että parin viikon päästä olevalla helsingin reissulla ei ole leikkausta. Vaan taas sama silmän tutkiminen mikä ollut myös mikkelissä ja kuopiossa. Sen jälkeen varataan vasta leikkaus aika. En ymmärrä taas tätä logiikkaa matkustaa helsinkiin tunnin takia ja vielä sellaisen menon takia mikä tehty ennenkin muualla. No sitten aloin kysyä pegin laitosta. Tänään heidän piti soittaa että onnistuuko se tällä parin viikon päästä olevalla menolla vai onko sekin sitten myöhemmin. Ei ole puhelin soittoa kuulunut joten sinne sitten taas soittelua huomenna. Aamulla soitin myös kelaan että missä viipyy päätös erityskorvattavuudesta infatriiniin. Ei osannut sanoa joten huomenna menen sitten kelaan kyselemään että mikä kestää että ei ole varaa ostaa ilman erityiskorvattavuutta useamman kymmenen euron ruokia. Infatriini on siis todella arvokas korvike. Sitteriä ei ole vielä ollut varaa ostaa mutta säästö menossa että saadaan uusi. Emme ole tt-tuki asiakkaita kun moni kysynyt. Tulot ylittyy 40eurolla noin. Paitsi nyt kun alkoi Innan omaishoitajajuus minulla. Innan sairaalalaskujen yms jälkeen siitä jää sellainen vielä pari kymppiä extraa kuukaudessa. Kyllä meidän rahatilanteella pärjää joten kuten kun käyttää rahat fiksusti. Juoksen yleensä tarjousten perässä ja pakastan tarjous tuotteet + meidän perheen kaikki vaatteet ovat lähes kirpputorilta. Paitsi lapsille tulee aika ajoin ostettua hm:ltä. Itse voi kulkea missä tahansa ryysyissä kunhan lapsilla on kunnon vaatteet. Tässä pitäisi muutenkin nyt vähän taas alkaa säästellä kun Inna vaihtoi juuri kokoa ja suurinosa vaatteista jäi pieneksi. Meidän iso neiti on koossa 56-62 nyt. Aika hyvin ottaen huomioon että syntyessä 44 oli jo hieman iso.

Pyydän myös anteeksi jos kestää välillä vastata kauan aikaa. Unet välillä tosi heikot ja ns olen hidas tempoisempi ja saatan lukea viestin mutta en välttämättä tajua lukea kunnolla kun vasta myöhemmin.

Pyydän myös anteeksi että blogin päivitys on nyt kestänyt mutta oli loma ja haluttiin vaan nauttia perheen kesken olosta kun ei tarvinnut mennä minnekään tai olla missään 🙂

Innan kanssa oltiin tällä viikolla osastolla 4 päivää. Joka kerta kun joudutaan osastolle saa miettiä että miten kauan tämä reissu tulee kestämään. Se on omalla tavallaan hirveän stressaavaa mutta tietää että ei ne lääkärit ilman syytä pidä osasto hoidossa. Innan vointi on paranemaan päin ja alkaa vaikuttaa normaalilta itseltään. Paljon omaa ”pulinaansa”

Haluan myös nyt kertoa asiasta minkä huomannut useilla sairaalareissuilla. Hirveä ero hoitajissa. Itse nukuin neljän päivän aikana yhteensä 8 tuntia. Jotkut hoitajat auttavat lapsen hoidossa jos vanhempi on hyvin väsynyt ja ei ole saanut lepoa. Itse en sitä tällä reissulla saanut. Minä olin Innan kanssa 24/7 ja hoidin vaipan vaihdot ja syötöt kolmen tunnin välein. Vähän väliä parina ekana päivänä kävi joku lääkäri tai vastaava huoneessa ja en saanut nukutuksi kun Inna nukkui. Yleensä myös kävi niin että kun lopulta sai Innan nukkumaan oli herätys jo tunnin tai puolen toista päästä uudelle syötölle. Inna yski koko ajan unissaan ja oksensi osastolla paljon rään johdosta niin valvoin myös Innan unta. Ei ole helppoa valvoa koko ajan pakosta. Lopulta päivää ennen kuin pääsimme pois lääkäri teki aamu kierrosta ja katsoi minua. Näytin kuulemma zombilta. Kerroin hänelle miten olin nukkunut ja hän sanoi että voin halutessani mennä yöksi kotiin lepäämään. Vanhemman lepo on yhtä tärkeää kun lapsen. Mietin asiaa tovin ja päätin ottaa tarjouksen vastaan. Illalla tulin kotiin ja aamulla palasin sairaalaan. Sain yöllä noin kuuden tunnin unet silloin johtuen siitä että aina kun olemme sairaalassa Innan kanssa useamman päivän Ilona alkaa kärsiä ero ahdistuksessa ja yöllä unissaan huutaa ja itkee äitiä. Ilona on kumminkin vielä pieni ja tarvitsee äitiään yhtä lailla kun Inna. Joka kerta kun tulee osasto jakso meille tuntuu että oma sydän repeää kahtia. Kuin pitäisi valita lapsien väliltä mikä kuulostaa hölmöltä omalla tavallaan mutta silti itselle niin todellista. Sairaalaan palatessani tapasin hoitajan jota en ollut tavannut ennen. Hän ehdotti Innan pesua yhdessä ja teimme niin. Pesun jälkeen oli Innan syöttö aika ja tämä hoitaja sanoi minulle että mene sinä kahville että hän syöttää Innan. Jos tämä hoitaja vahingossakin eksyy joskus tähän blogiin; Kiitos. Sillä hetkellä se tuntui itselle suurelta asialta. Sain hetken aikaa vain istua ja olla. Olit muutenkin todella lämmin ja empatia kykyinen hoitaja ja ehdottomasti muutenkin yksi parhaita keitä olen tavannut ja niitähän minä olen tavannut useita. Olet aivan oikealla alalla ja jatka hyvää työtä.

Pääsimme samana päivänä kotiin ja en kerennyt enää tavata tätä hoitajaa valitettavasti mutta jos vielä tapaan kerron kyllä nämä ajatukseni ehdottamasti hänelle itselleen päin naamaa.

Saatiin myös ensikuuhun aika silmän operaatioon mutta vaikuttaisi siltä että samalla reissulla eivät laita peg nappia. Eli joudumme enskuussa kaksi kertaa matkustamaan helsinkiin. En ymmärrä mitä järkeä tässä on. Joudumme alkamaan jo säästämään rahaa helsinkiin menoon kaksi kertaa ja näillä tuloilla se tarkoittaa sitä että se on jostakin pois aina. Meille ei myöskään ole varattu nukkuma paikkaa mistään ja lääkäri on jo klo 10.30. Junat ja bussit eivät kulje niin että kerkäisimmi mikkelistä helsinkiin sairaalaan tuohon mennessä. Pitää ensiviikolla soitella helsinkiin päin ja kysellä mitä tehdään.Ahdistaa taas tämä kaikki niin paljon että ei ole tosikaan. En halua kuulostaa maalaiselta mutta en pidä yhtään helsingistä. Erittäin sekava kaupunki ulkopaikkakuntalaiselle kulkea. Siksi jos mahdollisuus valita aina helsingin ja kuopion välillä valitsen kuopion.  Innalle pitäisi ostaa uusi sitteri joka tukisi paremmin niskaa. Innalla puuttuu siis nikamia niskasta ja olisi tärkeää näön kannalta että näkisi ns ärsykkeitä mutta eiköhän tämä tästä joskus. Ei ole vain helppoa pienillä tuloilla tehdä näitä kalliita keikkoja. Monet pitävät varmana perus hintaisina tälläisiä menoja mutta pienillä tuloilla ja se että minun pitää ostaa omat ruuat eivät oikein auta tilannetta. Eritoten kun Jarno sairaseläkkeellä ja itse kotiäiti. Eiköhän tämä jonakin päivänä mutta siihen asti. Kärvistellään.

Ps; Meillä alkaa jossain välissä tulemaan fysioterapeutti kotiin ja se on mahtavaa. Myös Ilonalle alkaa tulemaan puheterapeutti kotiin kunhan löytyy uusi. Enemmän koti aikaa vähemmän sairaala. JESS!

Tullut aika paljon keskustelua eripaikoissa Innan artikkelista. Hyvä vain. Lähes kaikki on ollut positiivista kommentointia paitsi yksi mutta en ota siitä itseeni. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen mutta tälle eräälle kommentoijalle jos vahingossa eksytkin tälle sivulle taas:

En ole huomion hakuinen. Aihe on vain minulle tärkeä ja Mtv otti minuun itse yhteyttä. Tiedän että en ole ainoa ihminen maailmassa jolla on sanojesi mukaan ”vammainen” lapsi. Itse en koe että Inna on yhtään ”vammainen” Voihan tämän avautumisblogiksi mieltää jos niin tahtoo mutta mulla on sinulle pieni salaisuus; tätä ei ole pakko lukea mutta kumminkin olet sen verran vaivautunut lukemaan vaikka et kylläkään ”ole jaksanut” että huomannut kirjoituksissa yhdyssana virheitä. Vielä haluaisin sinulle sanoa että en oleta sinusta kuin yhden asian. Sinulla on liikaa vapaa-aikaa.

Mutta sitten iloisempiin aiheisiin: Mua pelotti ihan hirveän paljon ihmisten vastaanotto artikkelille varsinkin kun kuten varmaan huomaatte ylempänä ihminen on helppo tuomita sosiaalisessa mediassa mutta onneksi näin ei ole ainakaan vielä käynyt. Mtv:n kirjoituksen ansiosta päässyt tutustumaan nyt muutamaan erityislapsen äitiin. Tullut tarinoita myös minulle miten muiden erityislapsia/läheisiä kiusattu ja kohdeltu. Mun tarkoitus oli suostumalla mtv:n artikkeliin lisätä tietoisuutta erityislapsen äidin näkökulmasta. Kun meitä katsellaan ja tulee näitä hieman vaivautuneita hetkiä. Koska niiden kohtaamisten ei tarvitse olla niin vaivautuneita. Minä en häpeä Innaa joten älä sinäkään häpeä jos oma lapsesi tahtoo lähestyä Innaa. Erilaisuus on rikkaus ja sitä ei pidä hävetä. Ne erilaiset fyysiset/henkiset piirteet tekevät meistä juuri sen mitä me olemme.Kuten olen maininnut minulle tärkeintä on että Inna saa terveen itsetunnon ja omankuvan.

Blogilla on oma facebook ryhmä johon päivittelen meidän arkielämän juttuja,ilmoitan uudesta tekstistä ja aika ajoin pidän livejä jossa minulta voi kysellä kaikkea mitä tulee mieleen;

Äidin elämää blogi 

Mä olen aika aktiivinen joissakin facebook  ryhmissä ja tykkään keskustella eritoten erityislapsista ja lapsista yleensäkkin. Julkaisin Mufasa-nimisessä facebook ryhmässä tälläisen kuvan ja tekstin. Jatka lukemista ”Avautumista ja ajatuksia” →

Töissä yönä Inna alkoi oksentaa ja yskimään mutta siinä ei ole mitään uutta jos letku on kierteellä. Katsoin suuhun ja näin letkun olevan suussa osittain. Varmuuden vuoksi mittasin Innalta kuumeen jota ei ollut.Otin letkun pois ja käytin Innan pesulla (tapana käydä pesulla kun ilman letkua paljon mukavampaa) Inna yski yhä koko ajan ja seurasin Innan unta. Nukuin toissa yönä puoli tuntia. Normaalisti jos Innalla menee letku kierteelle menemme vain lastenpolille ja siellä laitetaan Innalle uusi letku. Huomasin että Innan hengitys ääni on tavallista kovempaa ja hengitys vaikutti vaivaloiselta joten päätin että menemme päivystykseen. Pääsimme nopeasti hoitajalle ja hän mittasi kuumeen. Oli noussut. Olivat myös huolissaan Innan hengityksestä niin kuin minäkin joten Innalla annettiin babyhaaleria. Se ei vaikuttanut mitenkään tässä vaiheessa. Lääkäri kävi myös ja oli sitä mieltä että seurantaan osastolle.

Osastolla ollessa Innasta otettiin verikokeita ja todettiin olevan jokin virus. Päättivät myös katsoa toimivan korvan korvakäytävän mutta eivät saaneet näköyhteyttä heidän varusteilla siihen joten menimme myös korvalääkärille. Korvalääkäri poisti vaikkua ja sai näköyhteyden. Innalla on myös korvatulehdus. Innaa tökittiin korvakäytävään jollain pitkällä neulalla. Jouduin kääntämään päätä välillä pois kun Inna huusi niin kovaa.

Osastolle takaisin mentäessä Inna sai onneksi kipulääkettä ja aloitettiin antibiootti kuuri. Inna alkoi oksentaa ruokaa pihalle useamman kerran yskän takia ja Innalle annettiin höyryä jonka seassa oli adrenaliinia. Innan hengitys helpottui siitä hetkeksi ja Inna nukahti onneksi.

Innan hengitys vaikutti yhä illasta raskaalta ja päätettiin antaa uusi yritys babyhaalerille. Tällä kertaa toimi ja Innan hengitys parani taas. Innan kuume nousi entisestään mutta Inna sai onneksi unen päästä kiinni.Illalla Innaa katsellessa tuli itkut. Miten rakas tämä pieni ihminen onkaan ja tekisi mitä vaan että toisella on hyvä olla. Jos voisi ottaisi toisen sairastamisen itselle. Mä olen kiitollinen siitä että meillä on mikkelissä tosi ihana henkilökunta sairaalassa. Ammattitaitoisia ja empaattisia.

Aamulla omien muutaman tunnin yöunien jälkeen katselin Innaa ja totesin että Inna alkanut taas olemaan oman itsensä oloinen hiemam. Neidille iski nimittäin kamala puheripuli. Aamupäivästä lääkäri tuli katsomaan Innaa ja sanoi että voitte mennä kotiin. Saimme 7pv antibioottikuurin ja ohjeen käyttää Panadolia.

Nyt oltu kotona tämä päivä ja Inna lähes koko ajan nukkunut. Hyvä vaan että toinen kerää voimia. Olemus Innalla on tosi väsynyt mutta aina kun on hetken hereillä vaikuttaa tyytyväiseltä. Tänä aamuna muuten kun Innalta mitattiin paino 5010g. Olemme virallisesti ylittänyt puolella syntymäpainon. Toivotaan että Inna tervehtyisi tästä hyvin. Pienelle on aina rankkaa sairastaa.

Tässä muutama päivä taasen ollut väliä. Ilonalla oli neurologin aika ja saimme kuulla diagnoosin; Kielellinen erityisvaikeus. Tätä epäilty jo aika kauan joten oli helpottunut olo saada diagnoosi Ilonalle. Meillä on nyt kaksi erityislasta. Puheterapia jatkuu ja jossain vaiheessa tätä vuotta uusi psykologin testi. Ilona tuli kipeäksi viime viikonloppuna ja ollut nyt kotona. Onneksi voi jo hieman paremmin pitää vaan toivoa että kuume ei nouse taas.

Tänään oli Innan fysioterapia ja se ei mennyt kovin hyvin. Innaa suututti koko se aika mitä oltiin eikä kyllä ihme. Kun koko ajan väännellään ja käännellään eri asentoihin. No onneksi jaksoi kumminkin loppuun asti. Inna on koko päivän ollut tosi väsynyt fysioterapian jälkeen. Tälläinen rasittaa todella paljon pientä.

Eilen oli Innan letkun vaihto ja painon mittaus. Inna painaa melkein 4800g. Jotenkin uskomaton ajatus että jotkut lapset syntyvät tuon painoksena ellei hieman isompanakin. Kohta päässään ehkä jo siirtymään 56 vaate kokoon. Inna kuulemma kasvaa hyvin omalla käyrällään. Huomenna aamulla on Innan ja mun kerho ja sitten onkin tyhjää maanantaihin asti. Pitkästä aikaa pitkä sairaalaton vapaa. Tai no pitkä ja pitkä mutta meille pitkä ❤