”Jos kaikki olisi toisin olisitko kuin siskosi pienenä? Olisitko yritteliäs ja kädestäsi kätevä? Lähtisikö myöskin kymmen kuisena kävelemään ja sinua ei pysäyttäisi mikään? Pitäisitkö kädessäsi leluja ja saisit neuvolassa kehuja? Kasvaisitko samalla tavalla kuin muut ikäisesi vai kasvaisitko tosi pitkäksi niin kuin isäsi? Rakastaisitko keinussa keinua ja antaa pienien varpaitesi heilua? Konttaisitko jo nyt vai olisiko edessä vielä harjoittelut? On paljon asioista mitä mietin silloin kun että kaikki olisi toisin. Siinä haaveessa sä Inna pieni terve oisit. Olisi siskon kanssa jo leikit suuret,ei huoli siitä että miten äänet kuulet. Ei goldenharia ei sairaalaa. Oma rakastava perhe vaan. Ei leikkauksia suuria mitkä aiheuttaa kyyneliä silmiin vain kuvia sinusta kun saamme ensi askeleesi filmiin. Ensi askeleihesi voi mennä vuosia,tiedä Inna rakas äiti ja isi on silloin paikalla. Sinua en rakas tyttäreni ikinä vaihtaisi pois tiedä se,olet rakas koko meidän perheelle. Välillä vain on niitä hetkiä kun toivoisi että kaikki olisi toisin,että sä hyvinvoisit. Toivon että kasvat itsevarmaksi nuoreksi naiseksi jonain päivänä mutta nyt kun vaikeat ajat ovat koko ajan edessä päin haluan että tiedät perhe on sinun vierellä.”
Äsken mietin miten paljon eroa Ilonan ja Innan vauva ajassa on ollut. Kuinka erilaista kaikki on ja miten paljon tässä on kaikkea tulossa edessä päin. Innaa en vaihtaisi mistään hinnasta pois mutta tässä arjessa on välillä omat haasteensa. Inna on kaiken vaivan arvoinen. Vaikka ei vielä voi tietää mitä edessä päin on tulossa pitää silti pysyä positiivisena. Jonakin päivänä tämä kaikki tulee helpommaksi ja silloin kun tulee osaamme arvostaa sitä hetkeä entistä enemmän mutta nyt meidän on mentävä vain päivä kerrallaan ja hyväksyä kaikki mitä on tulossa. Tämä on rankka polku mikä meille on annettu mutta kuljemme sen yhdessä ❤
💞 Niin sulonen kuva.
Kiitos ❤