Tässä alkanut lähiaikoina miettimään hirveästi että olenko mä tylsä vai mikä mussa on vikana. Mä nautin kotona olosta perheen kanssa ja meidän omista pienistä arjen hetkistä. Mulla ei ole tarvetta mennä baariin vetämään päätä sekaisin ja örveltämään. Mä juon silloin tällöin alkoholittomia siidereitä ja ehkä kerran kuussa yhden alkoholillisen. Hurja meno eikö? On jotenkin outoa lukea facebookista ja instagramista että osa vanhemmista käy joka viikko baarissa tai lapsi/lapset hoidossa näin useasti. Itselle se tuntuu hirveän kaukaiselta ajatuksella. Minä jos saisin lapsivapaata nukkuisin koko päivän. Inna on nyt muutaman viikon herännyt 5-6 välillä joten nukkuminen olisi ihan mahtavaa. Myös olisi tietenkin hienoa viettää Jarnon kanssa yhteistä aikaa. Syödä hyvin ja viettää romanttista iltaa.
Viime viikolla mulla kysyttiin ”mitä ajattelit tehdä viikonloppuna” mäpä kerron mitä mä tein viikonloppuna. Mä lähdin perheen kesken + kaverin ja kummitytön kanssa katsomaan Paavo Pesusientä. Se taisi olla viikonlopun parhaita hetkiä. Tapahtumassa oli myös kasvomaalausta ja taikuri. Mulle on tärkeetä että tytöt tekevät muutakin kun ovat vain kotona joten yritän aina osallistua jos on sopiva tilanne erilaisiin lasten tapahtumiin.
Asioita mistä mä nautin on muutama lukija kysynyt. Mä nautin ruuanlaitosta. Se on se mun oma aika ja keino rentoutua. Silloin mä en mieti yhtään mitään muuta kun sitä mitä teen sillä hetkellä. Silloin mä en ole kahden lapsen äiti vaan oman elämäni Gordon Ramsay. Ruuanlaitto on aina ollut se mun juttu ja opiskelinkin alaa ennen kuin sain tietää mun skolioosista. Skolioosi ja kokin ammatti ei valitettavasti kulje käsi kädessä. Silti tulee kokattua kotona ja joulun alla jatkoin mun perinnettä joka ollut nyt kaksi vuotta. Leivoin kuivakakkuja paikallisten vähävaraisten ryhmässä oleville perheille. Viime joulun alla tuli tehtyä sellainen noin 60kpl kaikkineen. Sain lahjoituksena onneksi kakkujen tarvikkeita. (Ps; ennen kuin kukaan käy tätä asiaa liiakseen miettimään omistan hygieniapassin) 🙂 Mä uskon todella paljon hyvän kiertämiseen ja siihen että jos teet hyvää saat hyvää.
Toinen mikä on lähellä mun sydäntä on teatteri. Omistan kylläkin useamman sadan dvd elokuvia mutta teatteri on mun mielestä paljon upeampi ja hienompi kokemus. Ikinä ei ole täysin samanlaista näytöstä. Päästiin Ilonan kanssa katsomaan Saiturin joulu viime vuoden lopullaja sain nytkin lahjoituksena 5 lippua Veljeni Leijonamieli näytökseen. Jälkimmäiseen vein serkkuni myös (ovat iältään alle 12v kaikki kolme) he saivat ensi kokemuksen teatterista ja pakko sanoa että esitys oli aivan mahtava. Saattaa olla paras minkä olen nähnyt.
Koen että olen hieman tylsä. Pullan tuoksuinen kotiäiti joka ei juokse missään. Paitsi Innan kanssa sairaaloissa mutta vaihtaisinko tämän johonkin muuhun? Baari iltaan? Vastaus on; En todellakaan. Mä en nauti mistään niin paljon kuin olla äiti kahdelle ihanalle pikku tytölle. Tärkeintä mulle on meidän perhe ja se on jotain niin tärkeää ja arvokasta. Tätä en vaihtaisi mihinkään nyt enkä koskaan.
Tälläinen blogi teksti tällä kertaa. Muutaman päivän sisällä kirjoitan seuraavasta aiheesta; Innan ja mun tuleva helsingin matka
Ei kannata verrata omaa tilannetta/tahtoa muihin. Et ole tylsä, elät juuri sitä elämää jota haluat. Älä myöskään tuomitse heitä joille vaikkapa se baariinmeno on henkireikä ja lapset hoidossa. Ei ole mitään väärää olla (aina) kotona, mutta ei myöskään laittaa lapsia mahdollisuuksien mukaan välillä hoitoon.
Totta. En paheksukkaan muuta kuin sellaisia ketkä koko ajan laittavat hoitoon esim joka viikonloppu juomisen takia.