Pelko

Enää muutama päivä niin matkustetaan Innan kanssa helsinkiin. Olemme torstain ja perjantain välisen yön potilashotellissa. Leikkaus on perjantai aamuna. Viime päivät ovat sisältäneet stressiä monesta syystä. Päällimmäisenä pelko. Hyvänä kakkosena mun ruokailu ja yöpyminen.

Inna viedään suoraan leikkauksen jälkeen teho-osastolle jossa viipyy vähintään yhden yön. Itselleni pitäisi löytää majoittumis paikka. Sairaala ilmoitti että minulle ei ole paikkaa mcdonalds talossa. En tiedä tarkemmin miksi. En jaksa tällä hetkellä tapella näistä asioista. Mulla on rehellisesti sanottuna energia ihan loppunut.

Innan hoito on meille koko aikaista. On monta asiaa mistä en nyt ole blogissa halunnut kirjoittaa tai no tietoisesti vältellyt aihetta. Sen nimi on Innan ennuste.

Inna tulee jonakin päivänä oppimaan kävelemään. Siihen menee todennäköisesti vuosia. Puhumisesta on vaikea sanoa. Inna tulee aina olemaan vaikea hoitoinen lääkärien mielestä. Pelottavinta omasta mielestäni on se että osa lääkäreistä on ihmeissään tavatessaan Innan. Goldenhar on niin harvinainen eikä siitä pahemmin tiedetä suomessa eikä ulkomailla. Tätä oireyhtymää on eriasteista ja jos googlettaa goldenhar syndrome näkee ääripäitä myös. Innalla ei ole ääripää mutta ei miedoinkaan versio. Eniten pelottaa se että tähän syndrooman liittyy yleensä sisäelimissä ongelmia.

Tämä on nyt ensimmäinen leikkaus tai no toinen yritys. Mä näen aika ajoin painajaisia siitä että leikkaus ei onnistu ja että Inna nukkuu pois. Herään itkuisena keskellä yötä. Mä vain toivoisin että leikkaus olisi jo ohi. Stressi on tällä hetkellä valtava mutta koitan hengittää sisään ulos. Pelko on ihan hirveä tunne. Pitää vain nyt toivoa että asiat järjestyy ennen leikkausta.