Syvällisiä ajatuksia

Lähes koko perhe sairastunut meillä tässä lähipäivinä. Ainut kuka on välttynyt on onneksi Inna. Itse vielä kuumeessa ja räkäinen mutta onneksi paranemaan päin. Tiistaina Innan fysioterapia taas joten siihen mennessä oltava kunnossa viimeistään. Joten juonut tässä muutaman päivän mun ns omaa lääkettä ja sitten tietenkin myös apteekin. Sinne meni melkein kaikki rahat kun koko perhe sairastui kerralla mutta onneksi pärjää torstaihin asti sentään.

Sairastelu on niin hirveää huono tuloiselle varsinkin kun sitä ei voi ennakoida jos sairastuu. Paitsi peruslääke varastolla. Särkylääke,kuumetta alentava jne. Mutta sitten kun tulee reseptilääke määräys ja maksukatto ei ole tullut täyteen/lääkkeet katonkin jälkeen kalliit tulee sellainen ”Voi v###u” elämys.  Tämä elämys tulee useissa tilanteissa. Kuten se että sinua pyydetään syömään ulos/shoppailemaan/kahville/ tai minne vaan mikä maksaa.

”Valitan en voi nyt tulla” -Ei se maksa kun pari kymppiä.

Pari kymppiä on suuri raha joissakin perheissä. Sen takia tuntuu välillä että jos koittaa jonkun toisen aikuisen kanssa tutustua pitäisi olla rahaa. Myöskin olen alkanut miettiä sitä että pystyykö sellaisen kanssa olemaan ystävä joka on pienempi/suurempi tuloisempi kuin itse?  Ratkaiseeko raha vai ei? Olisi mukava kuulla lukijoiden mielipidettä tästä asiasta.

Inna on alkanut koittaa kääntymistä. Muutaman kerran onnistunut. Inna ei tue vielä päätä kunnolla johtuen parin niskanikaman puutteesta mutta on muutenkin odotettavissa että Inna tulee olemaan kehityksestä jäljessä. Tärkeimmät asiat ovat nyt Innan tulevat leikkaukset ja fysioterapia Innan pään muodon takia mm. Innan pää siis on ns tois puoleinen koska syntymästä asti tuli määräys että pitää nukuttaa oikealle puolelle. Pään muoto tietenkin siitä ns muuttunut mutta on vielä korjattavissa niin päivittäin meillä on fysioterapeutin määräämiä harjoitteita. Päivitin Facebookkiin siitä kun Inna nukahti vasemmalla kyljellä ja se oli meille iso juttu koska olemme nyt koittaneet tovin saada nukkumaan päiväunet niin päin Innan pään takia. Vihdoinkin saimme ja tuli ylpeä olo.

Pieni mutta suuri hetki meille. Meidän elämä muutenkin koostuu pienistä onnen hetkistä. Ne tuovat valoa ja onnea sairaalassa käynteihin. Ajatus siitä että tunnelin päässä on valoa ja vielä jonain päivänä tää sairaalassa ravailu alkaa helpottamaan ja sitten meillä alkaa perus perhe elämä. Mutta nyt vain mennään miten tämä elämä kuljettaa ja mennään hetkessä. Päivästä toiseen. Hetkestä hetkeen. Aika näyttää millaista meillä tulee olemaan mutta juuri nyt tämä on tälläistä ja annetaan elämän kuljettaa.