Täällä ollaan

Kulunut aikaa taas blogi tekstistä. Olen ollut enemmän aktiivinen facebookin puolella kun ei ole tapahtunut mitään erityistä meidän arjessa.

Olemme kaikki olleet terveinä. Ilona oli jonkin aikaa pois esikoulusta koronan takia koska mikkelissä oli niin monta tartuntaa.

Syyskuussa vietimme ensimmäisen kerran Innan syntymäpäiviä kotona. Ensimmäiset juhlat meillä oli sairaalassa viime vuonna. Vieraita ei ollut meillä kuin muutama mutta pääasia että saimme vietettyä. Innan tilanteesta kun ei voi koskaan tietää että monta syntymäpäivää on vielä tulossa. Jokainen siis on arvokas.

Innan kanssa kävimme nyt syksyllä muutaman kerran ulkoilemassa pienillä lenkeillä ja kummatkin tytöt nauttivat täysin sydämin. Innaa ei pysty pitkiä aikoja pitämään pihalla koska tulee erittäin herkästi räkäiseksi. Nauttisi kyllä pitkistäkin kävelyistä mutta pienetkin ollut hyviä ja saatu monet hyvät naurut ja hymyt Innalta 😊

Innan fysioterapia on siirtynyt kotiin pari kertaa viikossa ja Ilonan puheterapia on tällä hetkellä etänä tabletin kautta koska mikkelissä on puheterapeuteista pulaa. Innan korva ja silmälääkärin ajat olen siirtänyt eteenpäin koronan takia. Meillä se että Inna saisi koronan olisi erittäin todennäköinen menehtyminen joten vältämme keskustaa ja pysymme vain omalla asuin alueellamme. Näin on meidän perheellemme tällä hetkellä parasta.

Tänään selailin vanhoja kuvia Innasta  ja löysin nämä. Innan elämän alkutaipaleelta. Vasemmanpuoleisessa kuvassa Inna on vain alle vuorokauden vanha. Oikealla muutaman viikon.

Aivan uskomatonta että tästä on lähdetty ja mihin tultu nyt. Meidän pienestä 2480g vasta syntyneestä isoksi kaksi vuotiaaksi. Muistan yhä kun lääkäri sanoi että Inna ei tule kehittymään. Todistettu vääräksi. Upeasti pyörii lattiaa pitkin,nostaa päätä lattialta ja kuullut viisi kertaa sanan mitä ei pitänyt koskaan kuulla: ”äiti”

Elätän vielä toivoa siitä että Inna jonakin päivänä kävelee. Pakko uskoa koska usko on ainoa asia mikä meillä on jäljellä. Inna on opettanut itselleni niin paljon elämästä tässä parin vuoden aikana. Olen kiitollinen teille lukijat kaikista ihanista kommenteista mitä saanut. On ihanaa tietää että en ole yksin.

Ollut paljon kysymyksiä lukijoilla nyt asioista joten vastailen kysymyksiinne parhaani mukaan.

Onko kitalakihalkion leikkauksesta vielä tietoa? 

Ei ole. Asia ei ole tällä hetkellä kiireellinen. Peg on toiminut moitteettomasti joten odotamme että tilanne rauhoittuu koska emme aio mennä lähelllekkään pääkaupunki seutua tällä hetkellä.

Onko perinnöllisyys lääkäristä kuulunut?

Ei ole. Piti kuulua jo muutama kuukausi takaperin mutta tämä korona tilanne varmaan hidastanut asioita joten odotan yhä soittoa.

Miksi kirjoitat blogia enää harvemmin?

Tällä hetkellä osittain omat voimavarat. Hoitaja ongelmaa taas vaihteeksi. Toinen on se että aihe ideat olleet lopussa kun arjessamme ei ole tapahtunut mitään erityistä. Myös se että alkanut tulla välillä niin ala-arvoista kommentointia milloin mistäkin asiasta. En tahdo pahoittaa omaa mieltäni negatiivisilla kommenteilla mutta ne vaikuttavat aika ajoin omaan mielialaan. Kuten myös tietenkin positiiviset. Tämä blogi on kumminkin ollut se paikka minne olen vuodattanut omat tunteet ja ajatukset. Se sattuu lukea välillä ilkeitä kommentteja eritoten jos itse on väsynyt tai muutenkin tunne herkässä tilassa.

Yritän taas kirjoittaa tekstiä lähiaikoina ja jos ideoita löytyy minulle voi laittaa viestiä äidin elämää blogin omalla sivulla facebookissa tai sähköpostitse osoitteeseen katiiimoi@hotmail.fi

-Kati