Tämän päivän pika helsingin käynti

Tänään kävimme siis Innan kanssa uudessa lastensairaalassa. Kuusi tuntia matkustamista yhteensä. Kaksi tuntia sairaalassa asiointia.

Aluksi kävimme kuvauttamassa Innan nikamat. Ajat olivat myöhässä hieman johtuen siitä että eivät olleet saaneet heti paikalle ortopedia. Röntgen huoneessa oli 5 eri henkilöä katsomassa toimenpidettä. Inna ei oikein tykännyt siitä vääntelystä ja kääntelystä mitä tehtiin mutta saimme viimein ne tarvittavat röntgen kuvat. Ainakin luultavasti ilmoittavat minulle päin jos lääkäri on sitä mieltä että tarvitsevat uudet kuvat. Sitten kävin kauhistumassa kanttiinin hintoja. Mielestäni todella hintava kanttiini.

Kanttiinin jälkeen menimme leikkauksen esihaastatteluun. Kerroin peloistani ja sain tavata anestesia lääkärin. Tapaaminen helpotti hieman omaa oloa kun kuulin että konsultoivat vielä kokeneemman anestesia lääkärin kanssa. Tämän jälkeen pääsimme lähtemään takaisin tänne mikkeliin.

Mitä tällä hetkellä ajattelen on yhä pelko. Ei voi ennalta arvata miten leikkaus sujuu. Toinen mitä myös ajattelen on se että miten pyytteettömiä lapset ovat. Istuttiin Innan kanssa röntgenissä ja eräs pieni lapsi lähestyi Innaa.

”Miksi tällä vauvalla ei ole toista korvaa”

– Vauva syntyi ilman korvaa mutta jos puhut toiseen korvaan vauva kyllä kuulee. Vauvalla on myös kädessä tälläinen pienen pieni peukalo ja käsi hieman erilainen kun sinulla.

Tässä välissä Inna alkoi juttelemaan ja poika sanoi: Minusta vauva on söpö ja pieni

Lapsen vanhempi katsoi minua ja hymyili. Hymyilin takaisin. Nämä on taas niitä hyviä hetkiä kun ajattelen että onneksi maailmassa on ihmisiä jotka hyväksyvät erilaisuuden. Lapset ovat mielestäni siitä ihania että suusta saattaa päästä mitä tahansa kun näkevät Innan. Mitä tahansa se on tiedän etteivät tarkoita pahaa. Terveiset tämän pienen lapsen perheelle jos luette tätä blogia. Teitte päivääni auringon paisteen.

Yhä on stressiä monesta asiasta ennen leikkausta ja koitan saada kaiken ratkottua ennen ensi perjantaita jolloin Innan leikkaus on. Asioiden on tarkoitus selvitä vaikkakin välillä tuntuu että meinaa usko mennä. Sain tänään myös kuulla että vietämme vähintään 4 päivää sairaalassa joista vähintään yksi on niin että Inna on teho-osastolla.

Haluan kiittää valtavasti teitä lukijoita omista viesteistänne ja kokemuksista. Teillä kaikilla on sydän paikallaan ,olette todella vahvoja ihmisiä ja on ollut ihanaa saada teistä vertaistukea  ❤