Ihmisiä on niin helppoa tuomita sosiaalisen median kautta. Tässä muutama päivä sitten sain aika törkeän viestin siitä että lähdin kotiin kahdeksi vuorokaudeksi sairaalasta. Se keskustelu pisti miettimään paljon asioita. Päällimmäisenä se että olenko minä huono vanhempi jos lähden Innan viereltä sairaalasta kotiin? Vastaus tähän on omasta mielestäni en ole.
Uskon syvästi siihen että lapsella on parempi olla jos vanhemmalla on hyvä olla. Kun olet yli viikon nukkunut lyhyillä yöunilla,katsonut vieressä pienen lapsesi erilaisia kokeita ja pistoksia,kuunnellut päivittäin monen monta tuntia itkua ja itkenyt itsekkin kun et voi auttaa toista muuten kun pitämällä sylissä ja yrittämällä lohduttaa. Ollut vain lapsen kanssa lähes 24/7 vieraalla paikkakunnalla ilman ketään kenen kanssa jutella. Olo alkaa tuntua jossain välissä suoraan sanottuna siltä että seinät kaatuvat päälle. Eikä se paranna yhtään oloasi että vanhempi 5v tyttäresi kertoo itkien että on äitiä ja siskoa ikävä videopuhelussa. Tunnet huonoa omatuntoa siitä kun et voi olla kummankin lapsen lähellä.
Koitat parhaasi koko ajan vaikka tuntuu siltä kun sinut laitettaisiin valitsemaan lastesi välillä. Sitten istut eräs aamu nuoremman tyttäresi vierellä sairaalassa ja lääkäri ehdottaa että menet kotiin miehen ja vanhemman tyttäresi luokse pariksi päiväksi. Mitä sinä tekisit? Väliä on yli 200km. Jäisitkö sinä sairaalaan vielä vai menisitkö lepäämään kotiin + olemaan toisen lapsesi ja miehesi kanssa? Minä tein niin kuin sydän sanoi. Lähdin kotiin.
Ilona on myös yhä pieni lapsi ja tarvitsee yhtälailla äitiä. Innalla on kuopiossa hyvät hoitajat ja sain soittaa aina kun halusin. Soitin useita kertoja päivässä. Sain kerättyä voimia pari päivää ja nukuttua hyvin. Vietettyä Ilonan kanssa aikaa ja leikittyä yhdessä. Kuopioon palatessa olin hyvin levännyt ja jaksoin paremmin. Ymmärrän myös vanhempia ketkä eivät tahdo poistua lapsen viereltä sairaalasta mutta yhtälailla on tärkeää myös vanhemman jaksaminen näillä pitkillä reissuilla. Eritoten kun olemme todenäköisesti vielä yli viikon täällä. Innalla isonnettiin kortisooni annostusta. Toivotaan että pääsisimme kotiin piakkoin koska kuun lopussa on vielä parin vuorokauden helsingin reissu.
Älä siis tuomitse toisen valintoja vaikka et olisikaan samaa mieltä. Et voi tietää tarinan taakse.
Älä välitä arvostelijoista. Olet maailman paras äiti lapsillesi ❤️ Muiden on aina helppo neuvoa. Arvostelijat on hyvin tyhmiä ihmisiä.
”Ihmisiä on niin helppoa tuomita sosiaalisen median kautta. Tässä muutama päivä sitten sain aika törkeän viestin siitä että lähdin kotiin kahdeksi vuorokaudeksi sairaalasta. Se keskustelu pisti miettimään paljon asioita. Päällimmäisenä se että olenko minä huono vanhempi jos lähden Innan viereltä sairaalasta kotiin? Vastaus tähän on omasta mielestäni en ole.”
Meillä on 2/3 sydänleikattu. Meilläkin välimatkaa Helsinkiin ja kustannukset on ihan älyttömiä! Tiedän mistä puhut!
Oli pakko kopsata toi teksti tähän jonka kirjotit. Jo se,että olis 2h istunu oman lapsen vieressä osastolla niin hoitajatkin jo passittaa vanhempia lepäämään. Pois lapsen luota.
Ja ihan ymmärrettävistäkin syistä. Ei se sitä lasta paranna vaikka istuisit koko loppuiän lapsen vieressä. Vanhempien on PAKKO pitää huolta omasta jaksamisesta. Se miten erityislapsen vanhemmat elää arkea ei ns.normi lapsen vanhemmat sitä pysty käsittämään.
Tuhannesti voimia teille ja siunausta Innalle!❤