Inna on kotona

Meidän suurin toive oli saada Inna jouluksi kotiin ja niin kävi. Meidän rakas on ollut nyt kotona tiistaista asti. En voi sanoilla kuvata miten onnellisia ollaan oltu että meidän perhe on taas yhdessä.

Päivät on mennyt oikein hyvin ja meillä on ollut nyt hoitaja klo 8-15 päivittäin kotona. Aluksi tuntui aika ahdistavalta ajatus että vieras henkilö tulee meidän kotiin hoitamaan Innaa mutta nämä meidän kaksi hoitajaa jotka tekevät siis eri vuoroja ovat olleet kyllä todella mukavia ja ottaneet Innan tarpeet huomioon loistavasti.

Moni varmaan miettii että miten meidän päivät on nyt mennyt kun hoitajat olleet kotona. Suoraan sanottuna kun hoitaja tulee klo 8 käyn yleensä nukkumaan. Ilona pääsee esikoulusta klo 12.30 joten herään noin klo 12. Innan yöt menevät muuten hyvin  mutta viimeinen syöttö on klo 00.00 ja ruokailu kestää noin 45min joten ennen kuin pääsemme nukkumaan kello on 1. Seuraava syöttö on klo 6.00. Joten ymmärrettävästi nukun kun voin. Inna ei ole saanut epilepsia kohtauksia ollenkaan ja ollut terveenä keuhkokuumeen jälkeen.

Inna on kasvanut hirveästi ja oppinut uusia asioita. Kova tyttö nauramaan ja hymyilemään. Inna jatkaa myös vaalijalassa käyntejä välillä intervalli jaksoilla. Mietimme pitkään että haluammeko että Inna on väillä vaalijalassa ja mietimme mikä on Innalle että meille parasta. Aika ajoin mekin tarvitsemme lepoa kun Innan hoitaminen on aika ajoin todella rankkaa. Myöskin se että miten upeaa henkilökuntaa vaalijalassa oli kun Inna oli siellä ja miten tyytyväinen neiti oli. Olen ennenkin puhunut siitä että mikä mielestäni on Innalle kodin lisäksi paras paikka ja se on vaalijala. Huomaa suuren eron sairaaloiden välillä ja hoitokodin. Nämä ihmiset jotka olivat Innan kanssa tekemissä olivat nimenomaan koulutettu hoitamaan kehitysvammaisia lapsia. Emme olisi voineet toivoa meidän neidille parempaa hoitopaikkaa siksi aikaa kun saimme kodin kuntoon.

Nyt kun olemme viimein yhdessä tuntuu koti ensimmäistä kertaa todella kodilta. Meidän suurin toive oli että Inna pääsisi jouluksi kotiin ja nyt kun se kävi toteen emme voisi olla onnellisempia. Eikä Ilonakaan eritoten. Hänellä oli ollut kova ikävä pikkusiskoa. Emme kertoneet Ilonalle ollenkaan siskon tulosta kotiin koska olisi jännittänyt ja ei olisi saanut yöllä unta. Tiistaina kun hän pääsisi esikoulusta Inna oli jo kotona odottamassa. Ilonan ilme oli näkemisen arvoinen. Alkoi ikettämään kun Ilona kysyi tuliko Inna oikeasti kotiin. Oli ihana voida vastata viimein kauan odotettu lause; Kyllä, Inna on nyt kotona ❤

Seuraavassa blogitekstissä kerron enemmän tarvikkeista mitä tuli Innan mukana ja mihin niitä käytetään ja miksi.