Vuodet vierii

Tullut kolmen vuoden sisällä useampi pyyntö että päivittäisin tätä blogia. Nyt olen viimein valmis. Kolme vuotta sitten lopetin blogin kirjoittamisen yhtä äkkiä. Syy siihen oli että mummoni sairastui vakavasti. Mummoni oli minulle äärimmäisen rakas ja halusin viettää hänen kanssaan aikaa vielä kun pystyin. Inna sairasteli myös paljon. Kerron nyt tarkemmin mitä on tapahtunut vuosien mittaan.

Kun mummoni sairastui masennuin. Halusin keskittyä perhe elämään ja nauttia vielä ajasta mitä sain mummoni kanssa. Syyskuussa 2022 menimme Jarnon kanssa naimisiin. Pidimme todella pienet häät ja järjestimme ne pikaisesti. Tarkoitus oli mennä naimisiin 2023 kesällä mutta mummon sairaus eteni nopeasti. Mummoni toivoi että pääsisi mukaan meidän häihimme. Tämän saimme onneksi toteutettua ja olemme onnellisia että saimme mummon paikalle. Päivä oli kaunis ❤️

Lokakuussa 2022 olin aloittanut kokin opinnot ja Inna kävi päiväkodissa. Ilona kävi toista luokkaa. Lokakuun alussa 4.10.2022 kun pääsin koulusta ja odotin bussia sain puhelun tuntemattomasta numerosta. Vastasin ja se oli poliisi. Ilonan biologinen isä oli löytynyt menehtyneenä. Hän ei ollut perheeseensä tekemisissä yli kymmeneen vuoteen ja järjestin hänelle muistotilaisuuden. Päätin myös hänen tuhkauksensa ja muut kun olimme jutelleet vuosia sitten asiasta. Olin ainoa kuka tiesi mitä hän olisi tahtonut. Muistotilaisuus oli pieni mutta kaunis. Ilona sai sanoa hyvästit ja minä myös.

Joulukuussa 2022 rakas mummoni nukkui pois. Mummoni menetys on ollut elämäni rankimpia kokemuksia. Hän oli meidän perheemme tukipilari. Innan kanssa aina sairaalassa ollessa mummoni oli se kenelle soitin ja avauduin. Hän lohdutti, kuunteli ja tsemppasi. Mummo oli todella tärkeä myös tytöille. Meidän perheessämme ei ole ennen Innaa ollut vammaista henkilöä ja mummoni reagoi, puhui ja rakasti Innaa pyytteettömästi mikä oli meille todella iso asia. Viimeisen kerran kun näin mummon tiesimme molemmat että nämä ovat hyvästit. Sain sanotuksi kaiken. Kerroin miten rakastan ja kiitin kaikesta. Muistelimme menneitä ja pidimme kädestä. En olisi halunnut päästää irti. Itkimme. Pari päivää myöhemmin Inna oli myös sairaalassa ja olin häntä katsomassa. Äitini ja Jarno yrittivät soittaa mutta en vastannut kun oli lääkärin kierto. Lääkärin kierron jälkeen tiesin jo että mummoni on poissa ennen kuin soitin. Päätin että haluan kuulla asian Jarnolta koska tiesin äitini olevan itkuinen. Jarno kertoi minulle että mummoni oli nukkunut pois. Joulukuun lopussa 2022 oli mummoni hautajaiset jotka olivat minulle todella raskaat. Mummon kuoleman jälkeen elin sumussa. Asia oli minulle todella vaikea. Mummoni oli parasystäväni.

Mummon kuoleman jälkeen masennuin. Tilannetta ei auttanut se että Inna sairasteli paljon. Ensimmäinen sairaalareissu mummon kuoleman jälkeen oli rankka. Ei ollut ketään kelle soittaa ja puhua. Pelotti. Yritin esittää vahvaa lasten takia ja onnistuinkin siinä. Kunnes itse tajusin että kaikki ei ok. Aloin käydä kriisikeskuksella juttelemassa. En ollut myöskään käsitellyt tuolloin Ilonan biologisen isän kuolemaa vaan olin siirtänyt asian syrjään. Puhuminen auttoi lopulta. Käsittelin myös tunteita Innan tilanteesta. Pikku hiljaa aloin taas olemaan oma itseni ja voimaan paremmin.

Kesällä 2023 Inna sairastui todella pahasti. Inna meinasi kuolla kaksi kertaa kyssissä. Sain aivan ihanaa tukea vauva2018 facebook ryhmästä joka auttoi minua jaksamaan paljon. Perustin whatsapp ryhmän jossa olen saanut rauhassa kertoa meidän kuulumisia ja saanut vertaistukea mikä on ollut itselle kultaa. Eritoten tuolloin kesällä 2023 kun luulimme että menetämme Innan.

Inna on vuosien mittaan sairastellut paljon kuten olen kirjoittanut. 15 keuhkokuumetta, adeno ollut myös muutaman kerran ja rs virus ja myös jonkin verran muitakin sairauksia. Inna myös sairasti koronan. Inna on selvinnyt kaikesta mitä on tullut vastaan. En tiedä mistä tuo pieni iso ihminen on kerännyt joka kerta voimansa mutta olemme siitä onnellisia. Innalla on suuri elämän tahto ja todistanut joka kerta lääkärin väitteet vääräksi. 2023 kesällä myös kävimme läpi rankkoja asioita. Innalle tehtiin palliatiivinen hoitosuunnitelma. Innalle ei ole annettu elinikä ennustetta ja elämästä ei koskaan tiedä niin nämä asiat olivat lääkärien mukaan ajankohtaisia. Eritoten tuolloin kun Innan epäiltiin menehtyvän.

Nykytilanne on että Inna täytti 10.9.2024 6vuotta. Aika on mennyt kovaa vauhtia. Inna on aloittanut esikoulun ja meillä ei ole hoitajia kotona ollut ollenkaan melkein kolmeen vuoteen. Inna käy vaalijala jaksolla joka kuukausi. Elämä on alkanut nyt olemaan tasapainoista ja omavointini on hyvä. Ilona on aloittanut nelos luokan ja itse valmistun todennäköisesti tämän vuoden lopussa ammattiin. Innan sairastelut on nyt vähentynyt mutta pitää koputtaa puuta. Innalla on diagnosoitu viimein vaikea kehitysvamma ja hän vastaa iältään 6-8kk ikäistä lasta. Inna on todella iloinen pieni tyttö. Lempi asioita on äänilelut, suihku, harsot, ulkoilu ja muumien katselu. Inna on oppinut muutamia sanoja vuosien mittaan. Hän on myös saanut pyörätuolin. Istuminen on parantunut huomattavasti mutta itsesuojeluvaistoa ei ole. Hän on todella hurmaava neiti ja ei itke turhia. Silloin kun on väsynyt tai kipeä. Olemme myös vuosien mittaan oppinut Innan omaa elehdintää. Esimerkiksi: Kun raapii korvaa väsyttää. Ilona on ollut todella ihana isosisko. Avulias, kiltti. Koulu on sujunut erinomaisesti ja sai viime vuonna hyväkaveri stipendin ja kävi verso koulutuksen. Tänä vuonna Ilona pääsi oppilaskunnan varajäseneksi. Olen niin ylpeä molemmista tytöistä mitä he ovat saavuttaneet vaikka meillä on ollut rankat vuodet takana. Henkisesti mutta myös Innan kohdalla fyysisesti. Kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea tämän tekstin. Minuun voi olla yhteydessä sähköpostitte: katiiimoiii@gmail.com

Tässä vielä lopuksi kuvia tytöistä nykypäivänä ❤️