Tuntemuksia

Ymmärrän vanhempia jotka laittavat lapsensa kehitsvammaisille takoitettuun yksikköön. Meille oli alusta asti selvää että ainoa paikka Innalle on koti. Myönnän että tämä meidän arki on erittäin haastavaa mutta kaikki on sen arvoista. En voisi ajatella Innaa asumassa missään laitoksessa eritoten näin pienenä.

Hoidimme Innaa kotona 11k ilman mitään apua. Rehellisesti sanottuna noista ajoista en muista enää hirveän paljon. Se johtuu siitä et kuljimme niin paljon sairaaloissa ja olin koko ajan erittäin väsynyt. Pahimmillaan nukuin muutaman tunnin yössä. Ajattelen noita aikoja niin että tein mitä täytyi tehdä. Laitoin itseni äärirajoille. Useita satoja kilometrejä 11kk sisällä. Tein silloin ja nyt kaikkeni.

Kun Inna oli nyt sairaalassa ja vaalijalassa tajusin jotain. Minun ei tarvitse olla teräsnainen. Meille tarjottiin apua ja avun ottaminen vastaan oli yksi edellytys Innan kotiin tulosta.

Nyt meillä on hoitaja päivittäin klo 8-15. Tänä aikana meillä on omaa aikaa. Ilona kun on klo 8.30-12.30 esikoulussa. Tämä oma aika menee osaltani asiaan mistä olen ennen vain voinut haaveilla. Päiväuniin. Eritoten niinä päivinä kun Inna ollut yöllä hereillä. Minähän siis nukun Innan huoneessa patjalla yöt.

Parisuhteen ylläpitäminen on myös tärkeää joten kun vaalijala ehdotti Innalle intervalli jaksoja heillä emme voineet kun suostua. Inna on noin kuusi päivää kuukaudessa pieksämäellä simpukassa. En voisi luottaa osaavampiin käsiin Innaa. Meillä tarjottiin myös vapaiden ajaksi 24/7 hoitoa kotiin mutta siinä ei olisi mielestämme ollut mitään järkeä. Kuinka voit rentoutua kun lapsi on kotona viereisessä huoneessa tuntemattoman kanssa kun itse ette voi yöpyä muualla kuin kotona?

Haimme myös Ilonalle tukiperhettä. Meillä ei ole iso tukiverkosto ja ainut kuka ottaa Ilonaa välillä yökylään on minun äitini. Ilona nauttii siellä olosta ja piti myös ajatella mikä on Ilonalle parasta. Joten sen jälkeen kun Ilona on saanut tukiperheen jaksotamme intervalli jaksot niin että Ilona on myös tukiperheessä tällä ajalla viikonlopun. Tämä taas tarkoittaa sitä mistä ennen vain haaveilimme Jarnon kanssa. Saamme olla kahdestaan muutaman päivän kuussa tulevaisuudessa.

Ilona aloittaa myös uuden harrastuksen tammikuussa. Hän aloittaa tanssin. On tärkeää myös huomioida Ilona. Eritoten tämän meidän arjen keskellä.

Haluan kiittää ihmisiä ihanista viesteistä joita saan. Teidän viestit tuovat voimaa eritoten synkkinä hetkinä. Kiitos.

Neiti unelias

5 vastausta artikkeliin “Tuntemuksia

  1. Ihanaa että asiat järjestyivät lopultakin, nyt on aikaa rakkaille ja levollekkin.
    Olet ÄITI♥️ kaiken keskellä olet jaksanut♥️♥️♥️ kaikkea hyvää koko perheelle jatkossa.
    Hyvää joulun odotusta♥️

  2. Voimia teille arkeenne, ja muista ottaa myös sitä omaakin aikaa. Olisiko millään mahdollista että saisit itsellesi patjan sijasta sängyn, Innan huoneeseen? Sinunkin unesi on tärkeää, että jaksat pyörittää arkea. Unen puute voi aiheuttaa pitemmän päälle riskiä sairastuttaa. Voimia koko perheelle ja iloista Joulun odotusta.

    1. Innan huoneessa ei ole tilaa sängylle mutta tarkoitus olisi jossain välissä hommata sänkyrahi 🙂 iloista joulun odotusta sinne myös:)

  3. Tuo intervalli jaksot on sinun ja perheenne jaksamisen parhaaksi. Ja myös toivon, että saat jonkunlaisen sängyn, vuodesohvan, jolloin unen laatu ja kroppa pääsee kunnolla lepäämään. Kaikeea hyvää ja lämmintä Joulun odottelua sinulle ja perheellesi. Odottaako Ilona jo kovasti Joulua,??

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.